Kämmenen kalvokutistuma, eli dupuytrenin kontraktuura, on progressiivinen sidekudoksen sairaus. Kämmenen kalvokutistumassa kämmenessä oleva jännekalvo paksuuntuu ja lyhenee, jonka seurauksena sormet koukistuvat.
Sairautta tavataan paljon Pohjoismaissa asuvilla, minkä vuoksi sitä kutsutaan myös viikinkitaudiksi. Kämmenen kalvokutistumaa voidaan hoitaa. Hoidon avulla sormien asento ja toimintakyky pystytään yleensä palauttamaan normaaliksi.
Sairaus yleistyy iän myötä, ja sitä esiintyy eniten yli 60-vuotiailla. Se on myös yleisempi miehillä kuin naisilla, mutta yli 80-vuotiailla luvut tasoittuvat, ja sairaus on yhtä yleinen sekä miehillä että naisilla.
Oireet
Kämmenen kalvokutistuma alkaa vähitellen ja usein täysin huomaamatta. Oireiden kehittyminen voi viedä vuosia. Lopulta sairaus vaikeuttaa arkiaskareiden hoitamista ja huonontaa elämänlaatua. Oireet ilmestyvät yleensä ensimmäisenä pikkusormeen, josta ne leviävät vähitellen muihin sormiin. Sairautta voi esiintyä myös molemmissa käsissä.
Sairauden alkuvaiheessa kämmeneen ilmestyy pieniä kyhmyjä. Kämmeneen muodostuu myöhemmin näkyvä, kireä juoste, joka estää sormien suoristamisen. Vaiva estää lopulta sormien normaalin toiminnan ja vaikeuttaa mm. arkiaskareiden hoitamista, kasvojen pesua, tavaroiden nostamista, kirjoittamista sekä autolla ajamista.
Mikä aiheuttaa kämmenen kalvokutistumaa?
Sairauden syytä ei vielä tarkalleen tiedetä, mutta perinnöllisillä tekijöillä on todennäköisesti vaikutusta sen syntyyn. Diabetes, tupakointi ja alkoholin runsas käyttö lisäävät myös sairastumisriskiä.
Hoito
Sairauden alkuvaiheessa sormilla tehtävillä liikeharjoitteluilla voidaan ylläpitää sormien toimintaa. Kun kämmenen kalvokutistumasta on selkeää haittaa, sitä voidaan hoitaa leikkauksella. Kutistuma poistetaan leikkauksessa, jonka seurauksena sormet ojentuvat taas, ja niitä voi käyttää normaalisti. Sairauden hoitoon on myös uusi hoitomuoto, injektiohoito. Potilaalle annetaan injektio, jonka jälkeen (24 tunnin kuluttua) lääkäri suoristaa sormet. Jos vaiva ei ole parantunut, annetaan toinen injektio. Injektiohoitoon liittyy vähemmän riskejä kuin leikkaukseen.
