Lihakset koostuvat lukuisista lihasaitioista, joita ympäröi lihaskalvo. Lihasaitio puolestaan koostuu rykelmästä lihassäikeitä, jotka pystyvät supistumaan ja pidentymään. Lihassäikeet muodostuvat joukosta hyvin ohuita, yhteen punoutuneita fibrillejä. Lihasrevähdys voi vaurioittaa vain muutamia lihassäikeitä tai kokonaista lihasta.
Lihasrevähdyksen oireet
Revähdys on kivulloinen, joskus räjähdyksenomainen tuntemus. Lihas turpoaa ja revähdyskohtaan tulee usein mustelma. Pienen ja pinnallisen lihasrevähdyksen jälkeen lihasta voi yhä käyttää, mutta jos lihas on kokonaan revennyt, turvotus ja kipu ovat huomattavia.
Mikä aiheuttaa lihasrevähdyksen?
Lihasrevähtymä voi syntyä joko lyhytaikaisessa rasituksessa tai pitkäaikaisessa pienemmässä rasituksessa. Revähdyksen riski kasvaa, mikäli urheilusuoritukseen ryhdytään ilman kunnollista alkulämmittelyä ja venyttelyä. Ylirasittunutta tai uupunutta lihasta ei tule harjoittaa, eikä harjoittelua aloittaa liian aikaisin muun vamman jälkeen revähdysriskin takia.
Revähdyksestä toipuminen riippuu lihaksen sisäisen verenvuodon laajuudesta: mitä suurempi vuoto, sitä pidempi toipumisaika. Jos lihaskalvo ei ole rikkoutunut revähdyksessä, vuoto lisää painetta lihaksen sisällä ja samalla lisää kipua. Mikäli kalvo on rikkoutunut ja lihasaitio on vaurioitunut, vuoto muodostaa mustelman kudokseen. Tässä tapauksessa paine lihaksen sisällä on pienempi ja vamma paranee nopeammin.
Mitä eroa on lihasrevähdyksellä ja ruhjeella?
Myös isku lihakseen voi aiheuttaa lihasrevähdystä muistuttavan tilan. Tätä kutsutaan lihasruhjeeksi eli kontuusioksi. Ruhjeessa säikeet murskaantuvat, kun taas revähdyksessä ne repeävät joko osittain tai menevät kokonaan poikki. Ruhjeessa osuman voima musertaa lihassäikeitä ja saa aikaan verenvuotoa lihaksessa. Reidessä olevaa ruhjevammaa kutsutaan usein puujalaksi.
Miten toimin lihasrevähdyksen sattuessa?
Lihasrevähdyksen tapahduttua tulee ensin vähentää turvotusta ja verenvuotoa laittamalla painesidos vaurioituneelle alueelle. Pidä revähdysalue kohotusasennossa, eli sydämen tason yläpuolella. Painesidos tulee irrottaa ja kääriä uudelleen vaurioalueelle 30–60 minuutin välein. Näin estetään hapenpuute kudoksessa ja puutuminen käärityn alueen alapuoleisissa kehonosissa.
Kylmäpussia voi käyttää kivunlievittämiseen, mutta kylmäpussia ei koskaan tule asettaa suoraan paljaalle iholle, koska se voi aiheuttaa ihon paleltumisvammoja. On tärkeätä muistaa, että revähtänyttä aluetta ei saa rasittaa ensimmäisinä päivinä vamman aiheutumisen jälkeen.
Paraneminen
Pienehkö lihasrevähdys paranee useimmiten parissa viikossa, mutta isomman vamman paraneminen saattaa vaatia kuukausien kuntouttamista. Joissakin tapauksissa myös leikkaushoito saattaa olla tarpeen. Pienen lihasrevähtymän kohdalla on tärkeää aloittaa lihaksen käyttäminen pian tapahtuneen jälkeen, mutta ilman että lihas kuormittuu. Lihaksen liikuttelu lisää verenkiertoa vammautuneella alueella, vähentää turvotusta ja kipua, sekä edesauttaa paranemista. Lihaksen liikuttaminen ja harjoittaminen ennen varsinaista kuormitusta on tärkeää, koska muuten vamma saattaa uusiutua kuormituksen yhteydessä. Lämmittele siis perusteellisesti ja varovaisesti, ja lisää lihaksen kuormitusta asteittain.
