Atooppinen ihottuma (taiveihottuma)

Termillä atopia tarkoitetaan perinnöllistä alttiutta sairastua yhteen tai useampaan seuraavista sairaustiloista: ekseema, allerginen nuha (heinänuha) ja astma. Samanaikaisesti voi myös esiintyä allergiaa turkiseläimille ja siitepölyille. Ja joskus voi esiintyä yliherkkyyttä myös tietyille ruoka-aineille.

Sairauden syyt

Tärkein syy on perinnöllinen herkkyys, vaatteiden kuiduille ja ihottumalle altis, kuiva iho. Lisäksi on olemassa useita syytekijöitä, jotka voivat pahentaa tai aiheuttaa uusia ihottumamuutoksia. Näihin kuuluvat ilmastotekijät, kova kuumuus tai kylmyys, fyysisen rasituksen aiheuttama hikoilu, kuumat tiukat vaatteet, villavaatteet ja ihon kuivuminen. Muita tekijöitä ovat liian tiheät kylvyt ja suihkut, psyykkiset tekijät, stressi, tulehdukset, ruuassa ja ilmassa olevat allergeenit jne. Joskus yksi tekijä on merkityksellinen, toisissa tilanteissa taas jokin toinen. Siksi ei voida koskaan osoittaa ihottumalle vain yhtä syytä. Monet tekijät vaikuttavat yhdessä, eli on kyse monitekijäisestä sairaudesta. 

Ruokavalion merkityksestä ihottuman taustalla keskustellaan. Pienillä lapsilla reaktion voivat aiheuttaa tietyt ruoka-aineet, kuten kananmuna, maito, kala, sitrushedelmät, appelsiini, tomaatti, kivihedelmät (omena, päärynä), porkkana ja pähkinät. Näiden ruoka-aineiden vaikutus on harvinaisempaa vanhemmilla lapsilla ja aikuisilla. Allergia kalalle, kananmunalle ja pähkinöille voi säilyä myös aikuisiällä.

Kliininen kuva 

Kutina on ihottuman pääoire, jota hoidolla eliminoidaan. Ihottuma on luonteeltaan erilainen eri ikäisillä lapsilla. Varhain, alle 2-vuotiaana, ihottumaa esiintyy hajanaisemmalla alueella, kun taas myöhemmin (2-12 vuotta) sitä esiintyy paikallisemmin, kuten esim. taipeissa, käsi- ja kyynärtaipeissa, silmien ympärillä, reiden takaosissa ja pakaroissa. Aikuiset saavat ihottumaa usein käsiin, kaulaan, selkään ja rintaan.

Taudin eteneminen

Perinnöllistä taipumusta saada ekseema ei vielä nykyään pystytä parantamaan. Sitä vastoin voidaan atooppinen ihottuma saada kontrolliin erilaisten hoitojen avulla. Atooppisen ihottuman taudinkulku vaihtelee, ilman että siihen voidaan osoittaa mitään selkeää syytä. Se on usein kesällä parempana, johtuen muun muassa ilmastotekijöistä, ilmavammasta vaatetuksesta, auringosta ja levosta. Pitkän aikavälin ennuste taudissa on hyvä. On laskettu, että noin 80-90 % paranee ekseemasta ennen aikuisikää, mutta on yhä enemmän tapauksia, joissa sairaus jatkuu myös aikuisiällä.

Kasvaneen allergiariskin vuoksi se tulisi huomioida myös uravalintoja tehtäessä, välttämällä ammatteja, joissa joutuu käsittelemään altistavia aineita.

Tutkimus ja diagnoosi

Allergiatestit ovat harvoin tarpeellisia. Atooppinen ekseema on ennen kaikkea kliininen diagnoosi, ts. ekseeman ulkonäkö, luonne ja kehittyminen ovat taudin toteamisessa tärkeämpiä kuin erilaisten näytteiden otto. Testejä käytetään kuitenkin tutkittaessa limakalvoilla esiintyviä allergioita, kuten astmaa ja heinänuhaa. Epäilty allergeeni osoitetaan parhaiten eliminaatiolla, jolloin tapahtuu selvää paranemista, ja kun se otetaan uudelleen käyttöön, tila huononee taas. Tämän tulee toistua jokaisella testauskerralla.

Ennaltaehkäisevä hoito

Ihon säännöllinen kosteuttaminen on tärkeää. Myös suihkuttelua suositellaan. Koska kylpeminen kuivattaa ihoa, sitä pitäisi välttää. 

Kutina saa aikaan tiedostamattoman tarpeen raapia ihoa, ja raapiminen puolestaan lisää kutinaa entisestään. Onkin tärkeää kaikin keinoin välttää joutumasta tähän raapimiskierteeseen.

Hoito 

Kutina vähenee sitä rauhoittavilla aineilla, ja ihottumaa hoidetaan kortisonivoiteilla. Lääkäri valitsee kortisonivoiteen vahvuuden ja koostumuksen riippuen ekseeman vaikeusasteesta ja sijainnista, sekä siitä, esiintyykö tulehdustekijöitä vai ei.

Joskus kortisonivalmiste voi olla teholtaan riittämätön tai se ei muuten sovi, ja tällöin voidaan valita kortisoniton vaihtoehto. Täydentävänä hoitona voidaan joskus tarvita antibiootteja. Aikuisille, joiden ihottuma on vaikea, voidaan antaa lääkinnällistä valohoitoa. Joskus käytetään jopa erityisiä immuunipuolustusta heikentäviä hoitoja.

Jälkihoito

Ihoa täytyy tulevaisuudessakin hoitaa jatkuvasti ihoa pehmentävillä aineilla. Kortisonihoitoa ei pitäisi koskaan lopettaa äkillisesti heti, kun iho näyttää terveeltä. Sen sijaan on tärkeää lopettaa sen käyttö vähitellen. Vaikeissa tapauksissa voidaan kortisonihoitoa joutua antamaan 1-2 kertaa viikossa pitkiäkin aikoja, jotta vältetään ihottuman uusiutuminen.