Monet potilaat joutuvat valitettavasti joskus odottamaan lähes kymmenen vuotta saadakseen selvyyden taudinkuvaansa.
Pahempaa yöllä
Selkäkipu, usein alaselässä ja yöllä paheneva kipu ovat tyypillisiä tulehduksellisen selkäsairauden eli selkärankareuman oireita. Lyhyesti sanottuna sairaus tarkoittaa, että selän nivelsiteiden kiinnityskohdat ovat tulehtuneet ja niissä on arkuutta, tai ne aiheuttavat voimakasta kipua. Tulehduksellista selkäsairautta kutsutaan myös nimellä aksiaalinen spondylartriitti, SpA, ja siihen kuuluu ryhmä sairauksia.
Ajan myötä tulehdus voi johtaa luun tuhoutumiseen ja lisääntyneeseen luunmuodostukseen ristiluun nivelissä tai nikamien välissä. Sitä kutsutaan selkärankareumaksi eli aikaisemmalta nimeltään Bechterewin taudiksi, venäläisen lääkärin mukaan, joka laati ensimmäisenä kliinisen kuvauksen taudista 1890-luvulla. Selkärankareuma, AS, joka tunnettiin aiemmin nimellä Bechterewin tauti, kuuluu vakavampien sairauksien alaryhmään. Tulehduksellinen selkäsairaus puolestaan kuuluu suurempaan taudin käsitteeseen spondylartriitti.
Selkärankareuma (AS)
Selkärankareuma on vaikein tulehduksellisista selkäsairauksista. 0,25–0,5 prosentilla Ruotsin väestöstä on tulehduksellinen selkäsairaus, mikä tarkoittaa 20 000–30 000 sairastunutta. Noin puolella heistä arvioidaan olevan selkärankareuma.
Määrä on suhteutettava siihen, että reuma- ja nivelsairaudet ovat maan yleisimpiä kroonisia sairauksia.
Joka viides ruotsalainen sairastaa
Lähes joka viides ruotsalainen ilmoitti sairastavansa tuki- ja liikuntaelimistöön liittyvää pitkäaikaista tautia, kun Ruotsin tilastokeskus selvitti elinoloja Ruotsissa. Syynä selkärankareuman harvinaisuuteen tässä yhteydessä voi olla se, että sairauden huomaaminen potilailla kestää usein kauan.
“Kaikista selkäkipuun apua hakevista potilaista voi olla vaikea erottaa selkärankareumaa sairastavat. Kaiken kaikkiaan on vaikea diagnosoida tulehduksellista selkätautia kliinisesti”, Göteborgin Sahlgrenskan yliopistollisen sairaalan reumatologian professori ja ylilääkäri Lennart Jacobsson sanoo.
Oireiden kuvaaminen vaikeaa
Uumajan Norrlandin yliopistosairaalan reumatologian ylilääkäri Gerd-Marie Alenius uskoo, että tilannetta vaikeuttaa myös se, että potilaan oireet voivat tulla ja mennä ja että potilaalla itsellään voi joskus olla vaikeuksia kuvailla oireitaan. Siksi monet tässä potilasryhmässä joutuvat odottamaan viidestä kymmeneen vuotta ensimmäisten oireiden jälkeen ennen varman diagnoosin saamista.
“Tämän seurauksena potilailla on riski jäädä ilman hoitoja, jotka voisivat parantaa heidän elämänlaatuaan”, Gerd-Marie Alenius sanoo.
Tulehduksellisen selkäsairauden oireet
Selkärankareumalle on ominaista voimakas jäykkyys ja selkäkivut sen jälkeen, kun keho on levännyt pitkään. Oireet ovat yleensä pahimpia aamulla.
“Joillakin on niin kovia kipuja, että he eivät pysty nukkumaan koko yötä, vaan heidän on noustava ylös liikkumaan parin tunnin nukkumisen jälkeen”, Lennart Jacobsson sanoo.
Toinen tulehduksellisen selkäsairauden ominaispiirre on oireiden alkaminen nuorena. Suurimalla osalla ensimmäiset oireet ilmenevät 20–30 vuoden iässä. Yli 40-vuotiaat saavat harvoin tulehduksellisen selkäsairauden.
“Jos käy selväksi, että potilaan oireet sopivat näihin tunnusmerkkeihin, on syytä epäillä tulehduksellista selkäsairautta. Silloin on tehtävä lisätutkimuksia diagnoosin varmistamiseksi”, Gerd-Marie Alenius sanoo.
Tutkimuksia voidaan jatkaa tekemällä selän röntgenkuvaus. Tutkimus voi osoittaa, että ristiselän ja nikamien väliset nivelet ovat jäykistyneet, mikä vahvistaa diagnoosin. Usein voidaan myös joutua tekemään magneettikuvaus, jotta sen avulla löydetään tulehdus lantioluun nivelissä. Muita kokeita, jotka voivat osoittaa tulehduksen asteen, ovat verikokeet, kuten SR (lasko), CRP (tulehdusarvo) ja Hb (veriarvo).
Tulehduksellisen selkäsairauden oireet
- Liikkuminen helpottaa sairauden oireita.
- Kipuja on eniten yöllä tai varhain aamulla.
- Sairaus alkaa vähitellen.
- Sairaus alkaa ennen 40 vuoden ikää.
- Lepo ei helpota tilannetta.
Mihin terveydenhuollossa on kiinnitettävä huomiota
Sekä Lennart Jacobsson että Gerd-Marie Alenius kuuluivat Ruotsin sosiaalihallituksen työryhmään, jonka tarkoituksena oli laatia kansalliset ohjeet tuki- ja liikuntaelimistön sairauksille. He olivat mukana erityisesti asiantuntijaryhmässä, joka kehitti asianmukaisia toimenpiteitä tulehduksellisen selkäsairauden diagnosointiin ja hoitoon.
He korostavat, että lääkäreiden ja muiden terveydenhuollon ammattilaisten tulisi ensinnäkin kiinnittää huomiota merkkeihin, jotka voivat viitata tulehdukselliseen selkäsairauteen.
Tulehduksellisen selkäsairauden diagnosointi:
- Potilaalla on useita taudille tunnusomaisia oireita.
- Potilaalla on geneettinen kudostyyppi HLA-B27.
- Potilaalla itsellään on muita tulehdussairauksia, kuten psoriaasi, tulehduksellinen suolistosairaus, silmätulehdus, turvonneet nivelet tai akillesjänteet tai heidän lähisukulaisillaan on niitä.
- Magneettitutkimus osoittaa luustossa olevan tulehduksen.
Magneettitutkimus
Kansallisten ohjeiden mukaan magneettikuvaus voidaan tehdä potilaille, joilla epäillään tulehduksellista selkäsairautta.
“Magneettikuvauksella on paremmat diagnostiset ominaisuudet kuin perinteisillä röntgenkuvauksilla. Esimerkiksi luuston tulehdukselliset muutokset eivät näy tavallisissa röntgenkuvissa”, Lennart Jacobsson selittää.
Molemmat asiantuntijat korostavat, että potilaan oireiden, mahdollisen perinnöllisyyden ja magneettikuvauksen muodostamalla kokonaiskuvalla päästään varmaan diagnoosiin.
Selkärankareuma voi periytyä
Tulehduksellisen selkäsairauden syytä ei ole saatu selvitettyä, mutta tutkimukset ovat osoittaneet perinnöllisyyden liittyvän siihen. Jos potilaan lähisukulaisilla on sama sairaus tai muita tulehdusoireita, kuten psoriaasi, tulehduksellinen suolistosairaus tai silmätulehdus, sairastumisen todennäköisyys on suurempi. Usein potilaalla itsellään on joku näistä oireista.
On myös havaittu, että selkärankareumaa sairastavilla on erityinen kudostyyppi, joka viittaa perinnölliseen alttiuteen. Kudostyypin löytyminen ei kuitenkaan yksin riitä diagnoosin saamiseen.
Tulehduksellisen selkäsairauden hoito:
- Suurin osa saa apua niin kutsutuista tulehduskipulääkkeistä, joilla on tulehdusta rauhoittava vaikutus ja jotka lievittävät kipua ja kuumetta.
- Fysioterapia tai muu kuntoutus.
- TNF-estäjät niissä tapauksissa, joissa tulehduskipulääkkeillä ei saada riittävää tehoa.
NSAID-lääkkeet
Selkärankareumaa hoidetaan useimmiten ei-steroidisilla tulehduskipulääkkeillä ja kipulääkkeillä, joita kutsutaan nimellä NSAID-lääkkeet. Niiden teho on usein hyvä ja niillä on vain vähän haittavaikutuksia. Joillekin selkärankareumaa sairastaville potilaille nämä lääkkeet eivät kuitenkaan anna riittävää tehoa, ja heitä saattavat auttaa niin kutsutut TNF-estäjät.
TNF on välittäjäaine, jota selkärankareuman tulehdusprosessissa erittävät muun muassa valkosolut. Yksinkertaistettuna voidaan sanoa, että lääke pysäyttää meneillään olevan tulehduksen. Hoidon ei ole kuitenkaan havaittu ehkäisevän luutumista.
Fysioterapia
Tulehduksellisessa selkäsairaudessa on myös tärkeää aloittaa nopeasti fysioterapia tai muu kuntoutus.
Saamalla apua liikuntaan potilas voi ylläpitää nivelten liikkuvuutta, lihasvoimaa ja vähentää kipua.
Kohonnut sydän- ja verisuonitautien riski
Tulehduksellinen selkäsairaus altistaa muille tulehdussairauksille ja on havaittu myös kohonnut sydän- ja verisuonitautien riski. Oheissairauksien kannalta terveydenhuollon on tärkeä saada kokonaiskuva, jotta voidaan tehdä oikeat arviot.
“Potilaalla saattaa olla suurempia ongelmia silmätulehduksen eli iriitin kuin selkäkivun vuoksi, ja hänen tulee silloin saada ensiksi hoitoa siihen. Oikealla hoidolla tulehduksellisesta selkäsairaudesta kärsivä henkilö ei ehkä pysty tekemään aivan kaikkea, mutta voi suurimmaksi osaksi elää sellaista elämää kuin itse haluaa, Gerd-Marie Alenius toteaa lopuksi.
