Tekniikassa stressi selitetään voimana, joka muuttaa eri materiaaleja. Biologiassa ja lääketieteessä käsitteellä ei ole yksiselitteistä määritelmää.
Hans Selye esitteli stressin käsitteen 1930-luvulla kiteyttämällä, että stressin avulla ihminen yrittää vastata kuormittaviin vaatimuksiin. Kun vaatimukset ylittävät sietokyvyn, ihminen uupuu yrittäessään sopeutua tilanteeseen ja reagoi sekä fyysisesti että psyykkisesti.
Stressiä pidetään negatiivisena tunnepitoisena kokemuksena, johon liittyy biokemiallisia, ruumiillisia ja kognitiivisia (esim. ajatukset, muisti, keskittyminen) sekä käytökseen liittyviä muutoksia. Muutokset on nähty joko yrityksenä tehdä muutos stressaavaan tilanteeseen tai yrityksenä sopeutua ja hallita stressin vaikutuksia. Koska stressinaiheuttajat ja reagointitavat ovat yksilöllisiä ja monisyisiä, ilmenee stressi monenlaisina terveysongelmina.
Stressi voidaan määritellä ihmisen biologiseksi hälytysjärjestelmäksi vastauksena ulkoiseen uhkaan ja seurauksena epätasapainosta voimavarojen ja vaatimusten välillä. Tutkimuksissa on todettu, että stressi on välillinen vaikuttaja monissa sairauksissa.