Suurimpaan osaan näköön vaikuttavista sairauksista löytyy nykyään hoitokeinoja, jotka voivat parantaa tai ehkäistä ongelmia.
Silmien kuivuus on tavallinen vaiva etenkin vanhusten keskuudessa, mutta sitä esiintyy myös nuoremmilla aikuisilla. Silmien kuivumiselle voi olla monia syitä, joista suurin osa on vaarattomia ja helposti hoidettavissa. Kyynelnesteen koostumus esimerkiksi muuttuu ihmisen vanhetessa, nesteestä tulee vähemmän tehokasta ja sen määrä myös usein pienenee. Kyynelnesteen tehtävä on pitää silmät kosteina ja sen koostumus on hyvin monimutkainen. Jos koostumus muuttuu, kuten usein vanhetessa voi käydä, kyynelneste kuivuu liian nopeasti ja silmät kuivuvat.
Silmien kuivuminen on hankala vaiva, sillä kuivat silmät kirvelevät ja voivat olla hyvinkin kivuliaat. Vakavien silmäoireiden ilmetessä tulee hakeutua terveyskeskukseen tai silmälääkäriin. Vaivoja helpottamaan löytyy tehokkaita kyynelnestettä korvaavia aineita, joista joitain saa myös reseptillä.
Muita mahdollisia syitä kuiville ja ärsyyntyneille silmille:
- Sjögrenin syndrooma – reumaattinen sairaus, joka nivel- ja lihaskivun ja vatsavaivojen lisäksi voi vaikuttaa sylkirauhasiin ja kyynelten tuottoon. Muidenkin reumaattisten sairauksien oireina voi esiintyä silmien kuivumista.
- Pitkät ajat kuvaruutujen edessä voivat aiheuttaa kirvelyä, punaisuutta ja ärsyyntyneisyyttä silmissä. Silmät saattavat tuntua siltä, kuin niissä olisi hiekkaa. Ruudun edessä työskennellessä kannattaa pitää huoli siitä, että kykenee näkemään kuvaruudun yli. Jos ruutu on liian korkealla näkökentässä, joutuu sitä katsoessa pitämään silmät täysin avoinna ja kyynelneste haihtuu nopeasti. Ruutu tulisi siis asettaa näkökentän alaosaan, jolloin silmät eivät rasitu yhtä paljon. Pitää myös muistaa räpyttää silmiä aika ajoin. Tietokonetyöstä johtuviin silmävaivoihin voi pyytää silmälääkärin apua ja hankkia silmiä kosteuttavia välineitä.
Harmaakaihi (katarakti)
Silmän linssi sumenee iän myötä. Lähes kaikki 65-vuotiaat kärsivät jonkin asteisesta linssin sumenemisesta ja lähes kaikilla yli 90-vuotiailla on harmaakaihi. Kaikkia tapauksia ei kuitenkaan tarvitse leikata.
Oireet
Harmaakaihista kärsivällä sumenee silmän linssi, joka estää valon pääsyä silmän sisäosiin. Asiat näkyvät suttuisina ja katseen kohdentaminen vaikeutuu. Silmät voivat myös tulla valonaroiksi ja kärsiä sokeutumisen tunteesta valossa. Lähinäkö voi huonontua niin paljon, että silmälaseja joutuu vaihtamaan. Iän myötä tapahtuvaa muutosta on vaikea ehkäistä, mutta silmien suojaaminen voimakkaalta auringonvalolta hyvien aurinkolasien avulla voi auttaa. Ultraviolettisäteily voi edistää harmaakaihin syntyä.
Hoito
Nykyaikainen leikkausmenetelmä korjaa näön suurella todennäköisyydellä parhaaksi mahdolliseksi, jos potilas ei kärsi muista silmäsairauksista. Toimenpide tehdään ultraäänitekniikalla, kun silmä on ensin puudutettu tipoilla. Leikkaus kestää tavallisesti kymmenestä kahteenkymmeneen minuuttiin, mutta hankalissa tapauksissa se voi kestää pidempäänkin. Sumentunut linssi vaihdetaan toimenpiteen aikana keinotekoiseen, silikonista tai ”pleksilasista” valmistettuun linssiin. Silmään jäävää reikää ei tarvitse ommella kiinni, sillä se paranee nopeasti. Kotiin pääsee toimenpiteen jälkeen vielä samana päivänä ja elämää voi jatkaa normaalisti, kunhan ottaa kolmen viikon ajan silmätippoja. Näkö paranee usein jo seuraavaksi päiväksi, joskin toisinaan palautuminen kestää kauemmin ja sumeutta sekä valonarkuutta voi esiintyä vielä muutaman päivän ajan. Uusi linssi kestää koko elämän, mutta usean vuoden jälkeen niin kutsuttu jälkikaihi voi alkaa vaikuttaa silmään. Tämä vaiva on kuitenkin helposti hoidettavissa laserilla.
Glaukooma
Glaukoomaa nimitetään usein viherkaihiksi, vaikka sillä ei olekaan mitään tekemistä harmaakaihin kanssa. Glaukooma on vielä hyvin salaperäinen sairaus niin potilaille kuin lääkäreillekin. Sairauden syitä ja mahdollisia hoitokeinoja kuitenkin tutkitaan paljon.
Ennen uskottiin, että noussut silmänpaine on sama asia kuin glaukooma. Sairauden selitys olisi siis, että korkea silmänpaine saisi silmää ja aivoja yhdistävän silmähermon verisuonet puristukseen. Tukholmalaisen ylilääkäri Magnus Gjöttebergin mukaan asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Glaukooman voi nimittäin saada, vaikka silmänpaine olisi täysin normaali, eikä korkeaa silmänpainetta välttämättä seuraa glaukooma. On siis hyvin todennäköistä, että sairauteen vaikuttavat myös muut näköhermon verenkierron huononemiseen liittyvät tekijät.
Glaukoomaa on kahden tyyppistä. Tyypeistä tavallisempi on avokulmaglaukooma, jota ilmenee lähinnä vanhoilla ihmisillä. Avokulmaglaukooma kehittyy vähitellen, eikä sitä välttämättä huomaa aikaisissa vaiheissa ennen näön muutoksia. Näön muuttuessa oireita on yleensä ollut jo kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden ajan. Ensin näkökenttä muuttuu siten, että sen keskiosaa ei näe enää koko ajan. Silmissä saattaa myös tuntua epämukavuutta, mutta useimmiten ei kipua.
Harvinaisempaa glaukoomatyyppiä kutsutaan sulkukulmaglaukoomaksi. Se voi ilmetä nopeasti ja myös nuoremmilla ihmisillä. Silmän linssi kasvaa hieman ja painaa iiristä edessään. Tämä voi aiheuttaa ahtautta silmän kammiokulmassa. Oireena esiintyy kova, paineen kasvusta johtuva kipu. Ilman nopeaa hoitoa silmähermon verisuonet voivat puristua kiinni, jolloin hermo vaurioituu vakavasti tai kuolee.
Voiko glaukoomalta suojautua?
Glaukooman kehittymistä voi jarruttaa, jos hakeutuu ajoissa hoitoon. Jos jollakulla lähisukulaisella on glaukooma, kannattaa käydä tutkituttamassa silmänsä silmälääkärillä. 45–50-vuotiaiden tulisi tutkituttaa silmänsä, vaikkei heillä olisi esiintynyt oireita.
Hoito
Glaukoomaa ei valitettavasti voi parantaa, sillä vaurioitunutta silmähermoa ei voi korjata. Näön huonontumista voi kuitenkin hidastaa ja suuria alueita näkökentästä voidaan saada säilytettyä. Nykyään on hyvin harvinaista sokaistua täysin glaukooman takia. Hoidossa käytetään painetta alentavia silmätippoja, joita on käytettävä joka päivä koko elämän ajan. Myös hermon verenkiertoa parantavia lääkkeitä on tutkittu, mutta niiden vaikutukset eivät ole vielä täysin selvillä. Jos silmänpaine on lääkityksestä huolimatta liian korkea, voidaan sitä hoitaa laserleikkauksella ja toisinaan myös luoda ylimääräinen poistokanava kirurgisin menetelmin.
Silmänpohjan ikärappeuma (makuladegeneraatio)
Makula on pieni, keltainen täplä verkkokalvon keskiosassa. Makulassa sijaitsee silmän tarkan näkemisen alue, jonka avulla nähdään selvästi pienet esineet. Verkkokalvon muut osat eivät osallistu tarkkaan näköön. Silmänpojan ikärappeumalla saattaa aiempien tietojen vastaisesti olla perinnöllisiä syitä. Brittitutkijat ovat löytäneet geenimuutoksen Serping 1 -nimisessä geenissä, joka vaikuttaa immuunivasteeseen. Geenimuutos saattaa aiheuttaa vaurioita makulan alueelle. Löytö voi parantaa ikärappeuman hoitomahdollisuuksia.
Voiko silmänpohjan ikärappeumalta suojautua?
Auringonvalo ja yleisestikin ultraviolettivalo voivat altistaa silmänpohjan ikärappeumalle. Siksi on järkevää suojata silmät hyvillä aurinkolaseilla kesäisin ja silloin, kun aurinko valaisee valkoista lunta. Myös tupakointi voi olla riskitekijä. Tiedetään, että tupakointi aiheuttaa vahinkoa kehon muissa verisuonissa, joten se saattaa vaikuttaa myös silmähermon verisuoniin. Antioksidantit (suuret annokset vitamiineja ja mineraaleja) vähentävät kansainvälisten tutkimusten mukaan näön huononemisen riskiä noin 25 prosentilla.
Sairaalloisia makuladegeneraatiotyyppejä on kaksi:
- Kuiva makuladegeneraatio on yleisempi ja vaarattomampi tyyppi. 80–90 prosenttia tapauksista johtuu luonnollisesta vanhenemisesta ja eräänlaisesta kalkkiintumisesta, joka vähentää makulan hapensaantia. Hapensaannin huononeminen johtaa siihen, että tärkeitä aistinsoluja kuolee alueelta ja näkö huononee. Näkökentän keskelle kehittyy pieniä sokeita pisteitä tai täpliä. Tämän tyyppinen muutos kehittyy hitaasti eikä johda sokeuteen. Hoitoa ei ainakaan vielä löydy, mutta kuivasta makuladegeneraatiosta kärsivä voi elää täysin normaalia elämää, etenkin jos vain toinen silmistä kärsii vaivasta.
- Märäksi tai kosteaksi kutsuttu makuladegeneraatio on huomattavasti vaarallisempaa. Se voi johtaa vaikeaan näön huononemiseen, jos hoitoon ei hakeuduta ajoissa. Valitettavasti muutokset voivat tapahtua nopeasti. Viikkojen tai kuukausien aikana makulassa tai sen lähellä tapahtuu epänormaalia verisuonten kasvua ja verkkokalvo turpoaa. Tämä taas johtaa arpikudoksen muodostumiseen ja häiriöihin näkökentässä. Mitä aikaisemmin muutokset löydetään ja hoito aloitetaan, sitä suuremmalla todennäköisyydellä näkö voidaan pelastaa.
Oireet: Kostean makuladegeneraation ensimmäiset oireet ovat vääristynyt näkötarkkuus, suttuiset tai osin sokeat alueet näkökentässä ja usein myös huonontunut värinäkö. Toisinaan näkökentän keskellä on harmaita täpliä tai varjoja, suorat viivat näyttävät mutkaisilta, ja kuvat vääristyneiltä ja vinoilta. Myös lisääntynyt valonarkuus ja suuret vaikeudet valosta pimeään tai pimeästä valoon mentäessä voivat olla oireita.
Hoito: Aikaisemmin tämän muutostyypin hoitamiseen ei löytynyt paljon mahdollisuuksia. Nykyään apua kuitenkin löytyy. Suonten kasvua ehkäisevää lääkeainetta (anti-VEGF) voidaan pistää ruiskulla silmän lasiaiseen. Perushoidossa ruiskeita annetaan yhteensä kolme kuukauden välein. Tämän jälkeen potilas käy säännöllisesti tarkastuksissa ja lääkettä annetaan tarpeen mukaan. Näin sairauden kehitystä saadaan jarrutettua. Kaikkia kosteasta makuladegeneraatioosta kärsiviä ei kuitenkaan Magnus Götterbergin mukaan voida hoitaa. Vaurion on oltava tuore tai korkeintaan pari kuukautta vanha. Hoito ei paranna näköä täysin, eikä täydellistä näköä enää saada takaisin. Näön huononemista voidaan kuitenkin ehkäistä, ja uusilla tekniikoilla näköä voidaan saada jonkin verran paremmaksi. On tietysti tärkeää saada pelastetuksi kyky lukea, ajaa autoa, katsoa televisiota ja tehdä muita yksityiskohtien näkemistä vaativaa työtä.
