Verenpaineesta on tullut kaikkien tuntema käsite ja kaikki tietävät, että kohonnut verenpaine ei ole hyvä asia. Tietoja, jotka sinun on hyvä tietää verenpaineesta.
Verenpaineen riskitekijät
Miksi kohonnutta verenpainetta hoidetaan? Verenpaineen pitää olla erittäin korkea, ennen kuin verisuoni repeäisi paineen vuoksi. Verenpainetta ei hoideta sen vuoksi, vaan siksi, että kohonnut verenpaine aiheuttaa lisääntyneen aivohalvauksen, sydämen laajentumisen sekä sydän- ja verisuonitautien riskin. Riskin taustalla ei ole ainoastaan verenpaine vaan myös sen lisäksi liikkumattomuus, veren korkeat rasva-arvot, diabetes ja tupakointi. Mitä korkeampi verenpaine ja mitä enemmän riskitekijöitä, sitä suurempi on todennäköisyys sairastua.
Mutta ota huomioon, että verenpainetta ja muita riskitekijöitä hoidetaan edelleen, jotta vältetään kehon elinten vaurioituminen. Hoidon tulee aina keskittyä kokonaisuuteen eikä ainoastaan verenpaineeseen.
Kumpi paine on tärkeämpi – ylä- vai alapaine?
Aiemmin painopiste oli paljolti alapaineessa, diastolisessa paineessa. Nykyään ero voidaan tiivistää siten, että alapaine on kuitenkin paras riski-indikaattori alle 50-vuotiaiden, erityisesti naisten kohdalla. 50-65-vuotiailla ylä- ja alapaine ovat molemmat merkittäviä riskitekijöitä.
Yli 65-vuotiailla systolinen (ylempi) paine on selvästi paras riskin ennustamiseen. On kuitenkin niin, että useimmat nykyaikaiset riskitaulukot perustuvat systoliseen paineeseen yhdistettynä ikään, tupakointiin, veren rasvoihin ja diabetekseen.
Mistä kohonnut verenpaine johtuu?
90-95 prosentilla verenpainepotilaista puhutaan ”essentiaalisesta” verenpainetaudista, koska kohonneelle verenpaineelle ei löydetä mitään syytä. Sitä on osittain yritetty selittää perinnöllisenä ja siinä tapauksessa yhdessä useiden geenien vaikuttavien taipumusten kanssa, mutta se pidä täysin paikkaansa. Todennäköisempää on, että perii herkkyyden suolalle, jolloin suolan (keittosuolan) nauttiminen nostaa painetta. Lihavuus, stressi ja alkoholin liikakäyttö edistävät verenpainetaudin kehittymistä.
Joissakin tapauksissa verenpainetautiin löytyy lääketieteellinen selitys, kuten munuaissairaus, munuaisvaltimoiden verisuonisairaus ja tietyt hormonaaliset häiriöt (ensisijainen hyperaldosteronismi, hyperparatyreoidismi, Cushingin oireyhtymä, feokromosytooma). Nämä tilat ovat kuitenkin hyvin harvinaisia ja kohonnut verenpaine on vain osa oire- ja sairauskuvaa. Tietyt lääkkeet, kuten kortisoni, ehkäisypillerit, tietyt tulehduskipulääkkeet (NSAID), syklosporiinit ja erytropoietiinit, voivat myös nostaa verenpainetta. Nikotiini ja kofeiini, kokaiini, amfetamiinit, alkoholi ja khat aiheuttavat myös verenpaineen kohoamista.
Testaa, oletko motivoitunut lopettamaan tupakoinnin
Mitä kehossa tapahtuu, kun verenpaine on koholla?
Kehon elimet, joita korkeampi verenpaine vahingoittaa, ovat sydän, munuaiset, aivot sekä suuret ja pienet verisuonet (valtimot). Sydämessä verenpaineen nousu aiheuttaa vasemman kammion laajentumisen niin, että sydämen seinämä paksuuntuu ja siihen kerääntyy sidekudosta. Tähän liittyy noin kaksinkertainen kuolleisuuden ja sydänsairauksiin sairastumisen riski.
Munuaisissa se aiheuttaa ns. nefroskleroosia, toisin sanoen vaurioita munuaisten pienissä valtimoissa, mikä heikentää niiden toimintaa. Munuaiset alkavat erittää valkuaista ja osoittavat muita merkkejä heikosta toiminnasta.
Aivoihin voi tulla aivohalvaus. 80 prosentilla kaikista aivohalvauspotilaista se johtuu tukoksesta aivojen verisuonessa (aivoinfarkti) ja vain 5-15 prosentilla aivojen sisäisestä verenvuodosta. ”Aivoverenvuoto” on siis harvinainen. Aivoja ympäröivän lukinkalvon alla voi olla verenvuotoa (subaraknoidaalivuoto), mikä edustaa noin viittä prosenttia aivohalvaukseen sairastuneista.
Aivohalvauksella ei ole suoraa yhteyttä verenpainetasoon, joten itse paine ei aiheuta vauriota verisuonessa. Itse asiassa aivohalvaukseen sairastuneiden henkilöiden verenpaine on keskimäärin 150/90 mmHg. Kohonnut verenpaine vaikuttaa haitallisesti valtimoiden verisuonten seinämiin (verisuonet, jotka kuljettavat verta sydämestä ulospäin kehoon) ja pahentaa ateroskleroosia (=verisuonten kalkkeutumista), joka on hyvin yleinen näissä verisuonissa. Myös silmänpohjan verisuonet vaurioituvat kohonneesta verenpaineesta, kuten myös muut kehon pienet verisuonet.
Kohonneen verenpaineen hoito
Verenpainetaudin hoito kannattaa, koska aivohalvaukseen sairastumisen riski vähenee 30-40 prosentilla, sydämen sepelvaltimotaudin (sydänkohtauksen) riski vähenee 20 prosentilla ja sydämen vajaatoiminnan riski myös noin 20 prosentilla. Se on elinikäinen hoito ja elintapamuutoksista huolimatta valtaosan on varauduttava verenpainetta alentavien lääkkeiden käyttöön.
Painonpudotus, suolan saannin vähentäminen, alkoholinkäytön vähentäminen ja liikunnan lisääminen alentavat verenpainetta. Sydän- ja verisuonitautien sairastumisriskin vähentämiseksi on tärkeää lopettaa tupakointi, vähentää tyydyttyneiden rasvojen saantia, syödä enemmän kalaa, vähentää rasvan kokonaismäärää sekä lisätä hedelmien ja vihannesten kulutusta. Elintapamuutoksia ei korvata lääkkeillä!
Lääkkeet kohonneeseen verenpaineeseen
Lääkkeillä, joita voidaan käyttää, on useita erilaisia vaikutusmekanismeja, ja siksi ne on jaettu eri luokkiin, joissa jokaisella on etunsa ja haittansa. Yleisimpiä lääkeryhmiä ovat diureetit, beetasalpaajat, kalsiumkanavan salpaajat, ACE-estäjät, angiotensiini II -reseptorin salpaajat, aldosteronireseptorin salpaajat, keskushermostoon vaikuttavat ja vasodilatoivat. Viime vuosina on yleistynyt, että potilaalle annetaan useita eri tyyppisiä pienempinä annoksina, jotta saadaan parempi vaikutus ja etenkin haittavaikutusten välttämiseksi. Sen vuoksi ei ole sairaampi, jos saa useita tabletteja kuin jos saa vain yhden! Ei kannata hoitaa täydentävillä menetelmillä tai vaihtoehtoisilla valmisteilla, koska useimpien tehoa ei ole tieteellisesti todistettu. Jos niillä on verenpainetta alentava vaikutus, se on yleensä niin vähäinen, että sillä ei ole merkitystä elinvaurioiden riskin vähentämisessä.
Usein saa kokeilla eri tyyppisiä verenpainetta alentavia lääkkeitä haittavaikutusten vähentämiseksi. Tämä on tietysti tärkeää, koska useimpien hoito kestää monta vuotta eikä haluta heikentää elämänlaatua. Lääkkeiden kehityksessä tapahtuu melko paljon sydän- ja verisuonitautien vähentämiseksi, mutta kestää vuosia ennen kuin uusi lääke on testattu kunnolla, jotta voi tuntea olonsa turvalliseksi hoidon suhteen. Hoidon varsinainen tavoite on sairastumisen ja kuolleisuuden vähentäminen. Uusien lääkkeiden on siis pitänyt osoittaa tämä teho ennen hoidon aloittamista. Toisin sanoen ei pidä tyytyä siihen, että ne ”vain” alentavat verenpainetta hyvin.
Tietoa
Verenpaineella tarkoitetaan jännitystä, joka esiintyy valtimoissa (verisuonissa, jotka kuljettavat verta sydämestä kehoon) ja yleensä verisuonessa, joka kuljettaa verta käsivarteen. Valtimoiden syke johtuu sydämen supistumisesta (lyönnistä) ja supistusvaiheessa se pumppaa verta ulos (sydämen systolinen vaihe). Sen jälkeen verisuonen paine kohoaa (systolinen paine) suuremmaksi kuin sydämen ”levätessä”, eli kun uutta verta syötetään (diastolinen paine). Siksi puhutaan aina yläpaineesta, korkeammasta, systolisesta paineesta ja alapaineesta, matalammasta, diastolisesta paineesta.
Verenpainetta mitataan millimetreinä elohopeaa. Se kertoo, kuinka korkealle paine jaksaa nostaa tietyn laajuisen elohopeapylvään, jolloin paineen yksiköksi, oikeastaan valtimon veripylvään nestejännitykseksi, tulee mmHg. Verenpaine mitataan useimmiten makuulla tai mieluiten istuvassa asennossa 10-15 minuutin lepoajan jälkeen.
Mikä sitten on ”normaali verenpaine”? Normaali tarkoittaa sekä yleisintä, mutta se tarkoittaa myös optimaalista. Verenpaineen tulisi biologisesti optimaalisesti olla: systolinen alle 120 ja diastolinen alle 80, vaikka edelleen kutsummekin verenpainetta normaaliksi, kun arvot ovat 120-129/80-84 mmHg ja korkeaksi normaaliarvoksi rajalla 130-139/85-89 mmHg. Tämä tarkoittaa, että verenpainetta ei kutsuta kohonneeksi verenpaineeksi, ennen kuin se on yli 140/90 mmHg eikä hoitoa yleensä aloiteta ennen kuin se on hieman korkeampi.
Lähteet:
1. SBU. Måttligt förhöjt blodtryck, rapport 170, 2004 (se www.sbu.se)
2. En genomgång av de läkemedel som sänker blodtrycket. Läkemedelsförmånsnämnden. www.lfn.se 2008.
3. Graham I et al. European guidelines on cardiovascular disease prevention in clinical practice; executive summary. European Heart Journal 2007; 28; 2375-2414
