Klaustrofobia on irrationaalista suljetun paikan pelkoa. Kognitiivisesta terapiasta on usein hyötyä pelkojen voittamisessa. Klaustrofobian oireina voi olla esimerkiksi tukehtumisen tunne tai pelko liikkua. Suljetun paikan pelko ja tukehtumisen tunne ovat kuitenkin järjenvastaisia pelkotiloja. Klaustrofobiasta kärsivä voi olla tietoinen, että esimerkiksi ikkunattomassa huoneessa olemisessa ei ole mitään pelättävää, mutta siitä huolimatta hänelle syntyy paniikkituntemuksia ja pelosta johtuvaa paikoilleen jähmettymistä. Klaustrofobian synnylle ei tunneta kaikkia syitä, mutta siitä on olemassa joitakin teorioita.
Klaustrofobian syyt
Kuten monien muidenkin fobioiden kohdalla, pelkotilojen synnylle on vaikeaa määrittää vain yhtä syytä. Osa psykologeista mieltää fobiat usein opituiksi tunteiksi: jos on useamman kerran joutunut epämiellyttävään tilanteeseen ahtaassa tilassa, aivot alkavat yhdistää epämiellyttävät tuntemukset tiettyyn paikkaan. Usein klaustrofobian taustalla on jokin lapsuudessa syntynyt trauma. Esimerkiksi seuraavat tilanteet voivat altistaa oireiden syntyyn:
- Lapsi joutuu suljetuksi kaappiin.
- Lapsi kadottaa vanhempansa suuressa väkijoukossa.
- Lapsi putoaa syvään uima-altaaseen eikä osaa uida.
Klaustrofobian oireet
Klaustrofobian pääasiallisia oireita ovat tukehtumisen tunne ja jähmettyneisyys. Muita oireita voivat olla esimerkiksi kuumat aallot, kohonnut verenpaine, paniikkikohtaukset sekä huonovointisuus. Klaustrofobia jaetaan diagnostisesti eri haitta-asteisiin; lieväksi klaustrofobiaksi voidaan nimittää esimerkiksi siedettävää ja hallittavissa olevaa ahdistusta hissimatkan aikana. Voimakas ahdistus voi sen sijaan olla invalidisoivaa.
Klaustrofobiaa voi ilmetä muutenkin kuin vain ahtaissa paikoissa. Pelkoja voi esiintyä myös esimerkiksi hammaslääkärin vastaanotolla. Tavallisin pelko on tunne siitä, että joutuu istumaan paikoillaan ilman tilanteen hallintaa. On kuitenkin hyvä tietää, että klaustrofobiasta on helppo parantua. Klaustrofobiaan on olemassa monia eri hoitomuotoja.
Klaustrofobian hoito
Erittäin monet ihmiset saattavat jossain vaiheessa kärsiä klaustrofobiasta. Monilla tuntemukset häviävät itsestään. Joillakin ihmisillä oireet voivat kuitenkin olla erittäin voimakkaita ja invalidisoivia. Silloin voi hakea apua ongelmiin psykologin tai terapeutin avulla. Kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa lisätään potilaan tietoisuutta siitä, että pelko ei ole yhteydessä todelliseen tilanteeseen. Kognitiiviseen terapiaan voi kuulua myös niin sanottua altistavaa hoitoa, jolloin potilasta tietoisesti asetetaan pelkoa aiheuttaviin tilanteisiin. Esimerkiksi pimeän huoneen aiheuttamaa pelkoa käsitellään seisomalla ensin pimeän huoneen edessä ja etenemällä vähitellen syvemmälle huoneeseen. Tällä metodilla kannustetaan potilasta sietämään pelottavia tuntemuksia, kunnes ahdistus vähitellen häviää.
