Legioonalaistaudilla tarkoitetaan vaikeaa keuhkokuumetta. Se leviää hengitysteitä pitkin saastuneen veden mukana. Legioonalaistautia hoidetaan antibiooteilla.
Miten legioonalaistauti tarttuu?
Legioonalaistauti leviää hengitettäessä saastunutta vettä esimerkiksi suihkussa tai uima-altaalla. Terveelle ihmiselle legioonalaisbakteerit eivät ole erityisen vaarallisia, mutta heikko immuniteetti voi lisätä sairastumisen riskiä.
Legioonalaistaudin oireet ja taudin ehkäisy
Legioonalaistaudin oireenkuva muistuttaa paljon tavallista keuhkokuumetta: korkea kuume, päänsärky, kuiva yskä ja vaikeutunut hengitys ovat yleisimpiä oireita. Myös ripulia ja psyykkistä sekavuutta voi esiintyä. Legioonalaistaudin tartunta-aika on yleensä viidestä kuuteen päivää. Se voi olla vaarallinen, jos sairastuneen immuniteettitaso on jo valmiiksi alhainen. Hengitysvaikeuksien, korkean kuumeen tai yskän vuoksi kannattaakin hakeutua hoitoon ajoissa, varsinkin jos kuume kestää useita päiviä.
Legioonalaistautiin ei ole rokotetta. Legioonalaisbakteerit kasvavat ja elävät 18–45 asteisessa vedessä. Vedenjakelujärjestelmät tulisi tarkistaa aika ajoin niin, että lämpövesi pidettäisiin järjestelmässä vähintään 60 asteisena ja kylmävesi vähintään 20 asteisena.
Hoito ja tutkimukset
Keuhkokuume voidaan todeta keuhkoröntgenin avulla. Legioonalaisbakteerit näkyvät myös esimerkiksi virtsakokeessa. Verikokeella voidaan selvittää mahdollisia legioonalaisbakteerin vasta-aineita.
Legioonalaistautia hoidetaan antibiooteilla, kuten muitakin bakteeriperäisiä keuhkokuumeita. Vaikeammissa sairastapauksissa vaaditaan usein sairaalahoitoa ja jopa hengityslaitteen käyttö voi olla välttämätöntä.
Miten legioonalaistauti syntyy?
Bakteerit siirtyvät hengityksen mukana keuhkoihin, joissa makrofagir ”syövät” ne. Makrofagit ovat kudonnaisissa eläviä valkosoluja, joiden tehtävää on tappaa bakteereita. Legioonalaisbakteerit antavat itsensä ”tulla syödyksi”, mutta niillä on sen jälkeen kyky estää tuhoutumisen eteneminen. Ne elävät ja lisääntyvät valkosoluissa ja saavat niistä ravintonsa. Lopulta ne tuhoavat valkosolut. Legioonalaisbakteerit vapautuvat ja jatkavat uusien valkosolujen tartuttamista. Legioonalaisbakteerit voivat elää myös ameeboissa ja kykenevät sillä tavoin elämään ympäristöissä, joissa hengissä pysyminen ei muuten olisi mahdollista.
