Reumatismi on laaja käsite ja kattaa satoja erilaisia diagnooseja, jotka eroavat taudinkuvaltaan ja vakavuudeltaan. Yhteistä niille on, että ne vaikuttavat lihaksiin, niveliin ja jänteisiin.
Reumasairaudet jaetaan ei-tulehduksellisiin ja tulehduksellisiin. Nivelreuma kuuluu jälkimmäiseen ryhmään ja on ylivoimaisesti yleisin reumasairaus. Tautia voi esiintyä missä iässä tahansa, mutta yleisintä se on 55–60-vuotiailla.
Immuunijärjestelmä
Normaalisti elimistön immuunijärjestelmä suojelee kehoamme tulehduksilta ja muilta sairauksilta. Nivelreumassa immuunijärjestelmä hyökkää nivelkudoksia vastaan arpeuttaen niitä.
Haitallisten aineiden tunnistaminen on tärkeää immuunijärjestelmän kannalta. Esimerkiksi sairastettuamme tuhkarokon elimistö tunnistaa tuhkarokkoviruksen ja tuhoaa sen välittömästi, jos se yrittää uudelleen elimistöömme. Tunnistaminen voi joskus mennä pieleen ja elimistömme voi hyökätä vääriä, hyviä soluja vastaan.
Autoimmuunisairaus
Tulehduksellisessa reumassa kehon T-solut kokevat omat solut uhkaavina ja kehittävät niille vasta-aineen. Merkatut solut vaikkapa sorminivelissä koetaan uhkaavina ja immuunijärjestelmän hyökkäys näitä soluja vastaan aiheuttaa kipua ja turvotusta. Immunologista reaktiota, jossa keho hyökkää omia soluja vastaan, kutsutaan autoimmuunisairaudeksi.
Samanlainen reaktio tapahtuu, kun kehon immuunijärjestelmä kokee siitepölyn uhkana ja merkkaa sen vasta-aineilla. Silmiin ja hengitysteihin vaikuttava allergia koetaan uhkana ja kehossa tapahtuu allerginen reaktio, kuten limakalvojen turpoaminen ja silmien ja nenän vuotaminen. Syytä, miksi keho hyökkää itseään vastaan, ei tunneta.
Tietyt tulehdukset vaikuttavat nivelreuman puhkeamiseen. Tupakointi lisää sekä tautiin sairastumisen että taudin aggressiivisen etenemisen riskiä, varsinkin jos sinulla on lisäksi perinnöllinen alttius tautiin sairastumiselle. Useat lääkkeet hidastavat tulehtuneiden rustojen vaurioita. Yli kymmenen vuotta sitten tehdyssä tutkimuksessa havaittiin varhaisen hoidon aloittamisen helpottavan tautia ja sen oireita.
Potilaan hakeutuminen lääkärin vastaanotolle on yksilöllistä ja riippuu usein siitä, millaista kipua tämä kestää. Muunlainen nivelkiputulehdus kestää yleensä 3–6 viikkoa. Kuitenkin jos enemmän kuin kolme niveltä on turvoksissa ja kipua esiintyy myös levossa yli kuuden viikon ajan, hoitoon hakeutuminen on aiheellista.
Immuunijärjestelmän hyökkäämistä omaa kehoa vastaan ei voida estää, joten hoidossa keskitytään eri tavoin lieventämään hyökkäyksiä. Fysioterapeutin tekemän kuntoutusohjelman lisäksi tieto on tärkeää. Liikkuminen esimerkiksi on sallittua, vaikka se sattuisikin. On kuitenkin syytä olla varovainen, ettei rasita tulehtuneita niveliä liikaa. Siksi uiminen lämmitetyssä uima-altaassa on usein paras liikuntamuoto nivelreumaa sairastavalle.
Hoito
Tulehdukseen vaikuttavat ja kuumetta alentavat lääkkeet, kuten NSAID-preparaatit (naprokseeni, ibuprofeeni ja diflofenaakki) ovat tehokkaita ja lievittävät oireita. Tulehduskipulääkkeisiin kuuluu suuri määrä eri lääkkeitä, joiden vaikutukset vaihtelevat henkilöittäin. Jos yksi ei toimi, kannattaa kokeilla toista vaihtoehtoa. Jos kipu vaihtelee päivän aikana, on hyvä ottaa pitkäaikaisesti vaikuttavaa tai yön aikana vapautuvaa lääkettä, joka helpottaa niveljäykkyyttä ja kipua aamulla.
Tulehduskipulääkkeiden sivuvaikutusten vuoksi monet joutuvat samalla syömään myös vatsaa suojaavaa lääkettä. Kortisoni on usein nopeasti toimiva, pitkävaikutteinen lääke ja sen vaikutus on usein havaittavissa jo seuraavana päivänä. Niin kauan kuin sitä ei anneta jatkuvasti, kortisoni on loistava hoitokeino.
Koska osteoporoosin riski kasvaa, jos syöt kortisonia kauemmin kuin kolme kuukautta, tulisi sinun saada myös ylimääräistä kalsiumia ja D-vitamiinia, jotka vahvistavat luita. Useimmat tarvitsevat muutakin lääkitystä luiden suojaamiseksi. Metotreksaatti, salatsopyriini ja siklosporiini ovat pitkävaikutteisia reumalääkkeitä. Vaikka ne vaikuttavat eri tavoin immuunijärjestelmään, niitä on käytetty jo pitkään ja ne ovatkin reumatismin tavanomainen hoitokeino.
Biologiset lääkkeet
Viime vuosina biotekniikka ja molekyylibiologia ovat helpottaneet sellaisten lääkkeiden kehittämistä ja valmistamista, jotka puuttuvat immuunijärjestelmän tiettyyn osaan. Näitä kutsutaan biologisiksi lääkkeiksi, koska tarvitsemme eläviä soluja tuottaaksemme tällaisia lääkkeitä.
Joskus potilaat sekoittavat biologiset lääkkeet luontaistuotteisiin, mutta biologiset lääkkeet ovat niin sanottuja ’’high-tech-lääkkeitä’’, joilla on hyvin erityinen valmistustekniikka. Esimerkiksi on olemassa lääke, joka estää sytokiini TNF-alfaa. TNF-alfa on immuunijärjestelmän keskeinen toimija, joka muun muassa houkuttelee paikalle tiettyjä immuunijärjestelmän soluja. Estämällä TNF-alfaa ehkäisemme samalla immuunijärjestelmän hyökkäystä helpottaen kipua ja turvotusta. TNF-alfaan vaikuttavia aineita ovat mm. etanersepti, infliksimabi ja adalimumabi. Anakinra on myös suhteellisen uusi biologinen lääke, joka vaikuttaa immuunijärjestelmään.
Nämä lääkkeet on tarkoitettu niille, joiden oireisiin tavanomaiset lääkkeet eivät tehoa kolmen kuukauden käytön jälkeenkään.
Uusien lääkkeiden lyhytaikaisista vaikutuksista on olemassa tietoa, mutta niiden pitkäaikaisista vaikutuksista ei ole vielä kokemusta. Sen sijaan ns. tavanomaiset lääkkeet ovat olleet käytössä paljon pidemmän aikaa ja niiden pitkäaikaisista vaikutuksista on käytettävissä huomattavasti enemmän tietoa. Myös biologisten lääkkeiden haittavaikutukset ovat erilaiset.
On esimerkiksi mahdollista, että TNF-alfan estäminen saattaa aktivoida uinuvassa tilassa olevan tuberkuloosi-infektion. Varsinkin riskiryhmään kuuluvat tulisi arvioida hyvin tarkasti ja heiltä tulisi ottaa keuhkokuva ja tuberkuloosikoe ennen hoidon aloittamista. Biologiset lääkkeet ovat hyvä vaihtoehto potilaille, jotka eivät saa tarvitsemaansa apua tavanomaisista lääkkeistä. Biologisia lääkkeitä käyttäviä seurataan tarkasti
