Nummuläärinen ihottuma (kolikkoihottuma)

Kliininen kuva

Ihottuma alkaa pieninä rakkuloina ja näppylöinä, jotka sitten sulautuvat yhteen ja muodostavat rajattuja, punoittavia ja hilseileviä länttejä, joista voi joskus vuotaa nestettä. Tietyt tulehduselementit kuuluvat usein kuvaan, erityisesti vetistävät ihomuutokset. Tauti on usein pitkäkestoinen ja itsepäinen, mutta on parempana kesäaikaan. Ihottuma voi palata samoille alueille uudelleen. Iho on usein hyvin kuiva, ja kutina on joskus hankalaa.

Taudin aiheuttajat ja pahentavat tekijät

Ihottuman tausta on tuntematon. Useilla, joskus samanaikaisesti vaikuttavilla, tekijöillä on arveltu olevan merkitystä taudin synnyssä. Kuiva iho, erityisesti talviaikaan, liian ahkera kylpeminen ja suihkussa käynti voivat olla laukaisevia tekijöitä. Stressitekijöiden katsotaan voivan edistää sairauden puhkeamista. Kolikkoihottumaa sairastavat ovat yleensä muutoin terveitä, mutta jos samanaikaisesti esiintyy oireita hampaissa, sivuonteloissa tai mahassa ja suolistossa, tulee nämä tietenkin tutkia. Testeistä ei yleensä ole apua. Yleensä allergiaa ei pystytä osoittamaan sairauden syyksi.

Hoito

Jos iho ja ihottuma ovat kuivat, on hyvin tärkeää pitää yllä ihon kosteutta ja sileyttä apteekista saatavilla kosteuttavilla tai -salvoilla. Vältä käymästä suihkussa tai kylpemästä liian usein. Käytä joka kerta saippuaa. Käytä mielellään kylpyöljyä. Ihottuman ja kutinan vaimentamiseen tarvitaan kohtalaisen vahvaa kortisonivoidetta. Vuotavan ihottuman pinnalla on usein myös bakteereita. Tällöin voi olla tarpeen käyttää antiseptista saippualiuosta, alkoholikylpyjä sekä keskivahvaa tai vahvaa kortisonivoidetta, johon on lisätty antibakteerisia aineita.

Erityisen vaikeissa tapauksissa voi kortisonitablettikuuri olla tarpeen. Jos ilmenee kiusallista kutinaa, voidaan siihen ottaa kutinaa vähentäviä tabletteja, kuten antihistamiineja. Jos kolikkoihottumaan ei muu tehoa, voidaan antaa lääkkeellistä UVB-valohoitoa, tavallisesti 2-3 kertaa viikossa. Kun ihottuma on hävinnyt, on tärkeää, ettei hoitoa lopeteta liian aikaisin. Hoitoa vähennetään, ja hoitokertojen välejä pidennetään vähitellen, mahdollisesti aina 4-8 viikkoon, hoitavan lääkärin ohjeiden mukaisesti. Näin pienennetään kolikkoihottuman uusiutumisriskiä.