Yleistä
Stressi on tavallinen syy rytmihäiriöihin. Myös ahdistuneisuus ja paniikkikohtaukset voivat aiheuttaa tiheälyöntisyyttä. Tiheälyöntisyys ei sinänsä ole vaarallista, vaan tarkoittaa vain, että sydän hakkaa tavallista korkeammalla taajuudella. Tiheälyöntisyydeksi lasketaan lepopulssi, jossa sydän lyö yli sata kertaa minuutissa.
Toisinaan tiheälyöntisyyttä esiintyy ilman syytä sydämen ylimääräisen sähköisen johtoradan takia. Tiheälyöntisyys yhdessä heikon pulssin kanssa voi viitata akuuttiin sydämen vajaatoimintaan. Siksi vaiva on hyvä tutkituttaa, jos se kestää muutamia minuutteja kauemmin tai sen kanssa esiintyy hengästyneisyyttä, rintakipuja tai pyörtymistä.
Miltä rytmihäiriö tuntuu?
Lisälyönti koetaan kuin sähkövolttina rinnassa. Tämä johtuu siitä, että sydän täyttyy suuremmasta määrästä verta kuin tavallisesti, mikä taas tekee sydämen lyönnistä voimakkaamman. Lisälyönnit ovat tavallisia ja niitä aiheuttavat muun muassa stressi, alkoholi ja tupakka. Rytmihäiriöt voivat johtua myös korkeasta kuumeesta, kivusta, verenhukasta tai jostakin sydän- tai keuhkosairaudesta.
Pelätessä sydän hakkaa nopeammin ja silloin rytmihäiriöitä voi esiintyä muutaman minuutin ajan, kunnes ne vähitellen väistyvät. Tämä on ihmisen immuunijärjestelmän normaali reaktio.
Milloin rytmihäiriöitä esiintyy?
Sydämestä itsestään johtuvat rytmihäiriöt alkavat äkillisesti ja ilman selvää syytä. Seurauksena potilas kokee usein ahdistusta, hengästyneisyyttä, väsymystä, rintakipuja, pyörtymisen tunnetta, hikoilua tai puutumista kehossa. Jos näistä oireista jokin ilmenee yhtä aikaa tavallista nopeamman lyöntitahdin kanssa, tulee ottaa yhteyttä lääkäriin mahdollisimman nopeasti.
Rytmihäiriöitä voi ehkäistä vähentämällä stressaavia tilanteita ja kahvin, teen sekä alkoholin kulutusta. Myös tupakoinnin lopettaminen auttaa sydäntä.
Hoito
Hoitomuodon valinta riippuu rytmihäiriön syystä ja vakavuudesta. Hoito voi sisältää stressin välttämistä elämäntapoja muuttamalla, sairauksien lääkehoitoa tai toisinaan myös tahdistimen hankkimisen.
Useimmiten lääkäri tutkii kehon sydämeen keskittyen ja mittaa verenpaineen. Oikean diagnoosin saamiseen vaaditaan EKG:n eli sydänsähkökäyrän otto. Lyhytkestoisia rytmihäiriöitä on vaikea löytää EKG:n avulla, mutta sillä saadaan tarkistettua, onko taustalla muita sydänsairauksia. Lääkäri ottaa myös näytteitä testatakseen, johtuuko vaiva anemiasta, suolatasapainon häiriöstä tai jostain muusta häiriöstä aineenvaihdunnassa.
