Jos olet alle 40-vuotias ja kärsit ajoittain ilmaantuvista alaselän kivuista ja jäykkyydestä, johon liittyy myös väsymystä, kyseessä saattaa olla selkärankareuma (Bechterewin tauti). Millainen tauti sitten on ja kuinka se diagnosoidaan?
Selkäkivut ovat nykyään yleinen vaiva: miljoonat ihmiset kärsivät niistä. Selkäsärkyjen syyt ovat moninaiset ja oikean diagnoosin löytämiseen voi mennä aikaa. Reumaattisia selkäsairauksia käsittelevä tutkimus osoitti, että henkilöt, joilla on AS (aksiaalinen spondylartriitti), saattoivat joutua odottamaan oikeaa diagnoosia jopa 8 vuotta.
Selkärankareuma – minullako?
Jos sinulla on ollut pidempiaikaisia selkäkipuja ja olet alle 40-vuotias, on olemassa riski että sairastat kroonista, joskin hoidettavissa olevaa, tulehduksellista selkäsairautta. Jos tunnet että kaikki ei ole kunnossa, sinun tulisi hakeutua tutkimuksiin – sinä itse tunnet kehosi parhaiten. Jos kyseessä on pitkäaikainen kipu, on viisasta kirjata ylös vaivat, jotta ne olisi helppo tuoda esille lääkärin vastaanotolla. Kaikki annettu tieto helpottaa diagnoosin tekoa. Voit kiinnittää huomiota esim. seuraavanlaisiin kysymyksiin: Milloin ja missä kipu tuntuu? Milloin kipu ilmeni ensimmäisen kerran? Kuinka kauan kipu yleensä kestää? Rajoittaako kipu päivittäisten toimien hoitamista?
Selkärankareuma voi oireilla vaivihkaa eri paikkoihin ilmestyvänä kipuna, joka pahenee äkkinäisistä liikkeistä, yskimisestä tai aivastamisesta. Pitkäaikainen paikallaan makaaminen lisää kipua, ja kipu onkin usein pahimmillaan myöhään yöllä ja aamulla. Kun keho ei voi hyvin ja tunnet itsesi väsyneeksi ja sairaaksi, vaivojen taustalta on yleensä löydettävissä jokin selittävä tekijä. Selkärankareuma voi oirehtia aaltomaisesti: välillä on vaivoja ja välillä ei. Tulehduksen aktiivinen vaihe aiheuttaa sairauskohtauksen.
Selkärankareuma – tulehduksellinen taudinkuva
Selkärankareuma on tulehdussairaus, joka voi vaikuttaa moniin kehon niveliin ja jänteisiin. Jänteiden avulla lihakset kiinnittyvät luihin.
Tulehdus jänteiden kiinnityskohdissa ja kudoksissa voi johtaa nivelten arkuuteen ja pysyvään jäykistymiseen. Vaikeissa tapauksissa kehon jäykkyys voi rajoittaa normaalia elämää.
Tulehdus nivelissä voi aiheuttaa myös ruston liitospintojen tuhoutumista. Ruston hajoaminen voi puolestaan johtaa ranteen virheasentojen syntymiseen. Ruston tuhoutumisen johdosta nivelet alkavat myös hangata luita vasten, mikä aiheuttaa kipua.
Selkärankareuman aiheuttama tulehdus esiintyy yleensä ristiselässä ja lantionivelissä. Kipu tuntuu usein toispuoleisesti selässä tai toisessa pakarassa – kipukohta voi vaihdella puolelta toiselle. Joissain tapauksissa ylävartalossa oleva tulehdus voi aiheuttaa rintakipua. Tulehdus voi myös levitä useisiin eri niveliin. Ylävartalon alueelle sijoittuva tulehdus voi aiheuttaa lisäksi päänsärkyä ja niskan jäykkyyttä.
Selkärankareumaa voi esiintyä myös lonkissa, olkapäissä ja polvissa, mikä voi johtaa alentuneeseen toimintakykyyn ja liikkuvuuteen. Jotkut kärsivät silmävaivoista, kuten värikalvon tulehduksesta eli iriitistä. Se on joskus ensimmäinen oire ja aiheuttaa äkillistä kipua, valonarkuutta ja näön hämärtymistä.
Minkä tahansa edellä mainitun oireen ilmaantuessa on hyvä hakeutua hoitoon. Silmäongelmien ilmaantuessa kortisonitipoista ja pupillia laajentavista silmätipoista voi olla apua. On tavallista, että selkärankareumaa sairastavilla silmätulehdukset uusiutuvat.
Selkärankareuma – apu ja hoito
Joskus diagnoosin saaminen voi olla helpotus. Monet kärsivät vaivoistaan vuosia saamatta niihin selitystä tai hoitoa.
Bechtrewin taudin oireet ovat moninaiset. Erilaisia oireita voikin olla vaikeaa yhdistää juuri selkärankareumaan. Jotta päästäisiin mahdollisimman tarkkaan diagnoosiin, täytyy tarkastella monia eri osatekijöitä. Yksi tärkeimmistä on potilaan ja lääkärin välinen vuorovaikutus. Potilas pystyy itse parhaiten kuvailemaan kipuaan ja muita ilmenneitä ongelmia. Lääkäri tutkii selän, nivelet, ihon ja silmät; myös verinäyte voidaan ottaa. Poikkeavat veriarvot voivat olla merkki elimistön tulehdustilasta. Röntgenkuvien avulla voidaan havaita muutokset selkärangassa ja nikamissa, joskin muutokset näkyvät selvästi vasta taudin myöhemmissä vaiheissa. Selkärankareuman toteamiseksi ei ole käytössä mitään erityistä verikoetta, vaan lääkärin diagnoosi perustuu suoritettujen tutkimusten ja testien pohjalta tehtyyn yleisarvioon.
Nykyisin lääkärit pystyvät diagnosoimaan selkärankareuman nopeammin. Myös annettava hoito on useimmiten asiantuntevaa ja ajantasaista. Eri tahojen, kuten reumasairauksien asiantuntijaryhmien ja fysioterapeuttien, yhteistyöllä voidaan potilaiden elämänlaatu säilyttää hyvänä.
Jos sinulla on diagnosoitu selkärankareuma, on tärkeää saada sairaus hallintaan. Reumaa voidaan hoitaa kipua lievittävällä ja tulehdusta sammuttavalla lääkityksellä. Lääkehoito voidaan yhdistää kehon harjoittamiseen ja kuntoutukseen. Liikkuminen kipujen kanssa ei ole aina helppoa, ja siksi rauhallisemmat liikuntamuodot kuten kävely ja harjoittelu uima-altaassa ovat suositeltavia. Omahoito on oleellinen osa hoitokokonaisuutta.
Tutkimalla yhteistyössä, mitä tarpeita ja minkälaisia kipuja potilaalla on, saadaan lääkitys, harjoitusohjelma ja hoito optimoitua kullekin potilaalle sopivaksi.
Selkärankareuma – henkiset stressitekijät
Elämä kroonisten kipujen ja ongelmien kanssa on henkisesti kuluttavaa sekä sairastuneelle että hänen lähipiirilleen. Selkärankareumaan liittyvät kivut, ongelmat liikkumisessa ja huonovointisuus voivat aiheuttaa lievää masennusta.
Voi olla hyvä kertoa tuntemuksistaan perheelle ja ystäville. Jo se, että uskaltaa esittää kysymyksiä ja keskustella sairaudesta lääkärin kanssa voi helpottaa oloa. Lääkkeiden vaikutuksista on hyvä kertoa lähipiirille. Joskus tauti pakottaa jäämään sairauslomalle, minkä monet kokevat stressaavana.
Selkärankareuma voidaan lukea vaikeasti diagnosoitaviin sairauksiin, jonka tarkkaa syntymekanismia ei nykytiedon valossa osata selittää. Sen verran tiedetään, että tauti on todennäköisesti perinnöllinen ja sairastumisriski on suurempi, jos sairautta esiintyy suvussa.
Tauti on jonkin verran yleisempi miehillä, mutta myös naiset voivat sairastua. Riippumatta siitä, missä vaiheessa tauti todetaan, se ei ole parannettavissa. Siksi sairaus täytyy hyväksyä osaksi elämää ja ottaa vastaan se apu, jota on saatavilla. Sairauden hyväksyminen parantaa myös elämänlaatua.
Selkärankareuma – et ole yksin
Bechterewin tauti kuuluu reumasairauksien ryhmään ja se tunnetaan myös nimellä Aksiaalinen spondylartriitti eli AS. Sekä geenit että ympäristötekijät vaikuttavat selkärankareuman puhkeamiseen. Tupakoiminen on yksi sairauden riskitekijä.
On arvioitu että Suomen väestöstä jopa 1 % sairastaa selkärankareumaa. Hoitoa saavia potilaita on noin 10 000. Sairauden puhkeamista ei voida täysin ehkäistä. Taudin vaikeusaste voi vaihdella lievästä aggressiiviseen. Et kuitenkaan ole taudin kanssa yksin. Jokaisen tulee kuitenkin itse opetella kuuntelemaan kehoaan ja kipujaan, hakeutua hoitoon ja pyrkiä ylläpitämään mahdollisimman hyvää elämänlaatua selkärankareumasta huolimatta.
