Sikotauti (parotiitti)

Sikotauti on erittäin helposti tarttuva viruksen aiheuttama tulehdustauti. Sitä pidetään lasten tautina, sillä sitä esiintyy yleensä rokottamattomilla 3−12-vuotiailla lapsilla. Vaikkakin tauti on nykyään hyvin harvinainen, sitä esiintyy edelleen, ja se voi tarttua myös aikuisiin ja aiheuttaa vakavia lisätauteja.

Suomessa suuri osa lapsista rokotetaan nykyään sikotautia vastaan, ja vuosittain vain hyvin harva sairastuu siihen. Taudin sairastaneella kehittyy virusta vastaan immuniteetti, eikä hän voi sairastua tautiin uudestaan. Taudin oireita ovat kuume ja turvonneet sylkirauhaset (sylkirauhasten tulehdus). Sairastuneen kaula turpoaa ja muistuttaa sian kaulaa. Tästä syystä sitä kutsutaankin sikotaudiksi. Sikotaudissa esiintyy vakavia lisätauteja, kuten aivokalvontulehdusta, kivestulehdusta ja haimatulehdusta. Lisätaudit ovat kuitenkin harvinaisia.

Mikä aiheuttaa sikotautia?

Sikotauti on erittäin helposti tarttuva viruksen aiheuttama tulehdustauti, ja se tarttuu tavanomaisen flunssan tavoin pisaratartuntana hengitysteiden kautta. Tauti voi tarttua myös käsien kautta, kun kosketellaan pintoja, joilla on viruksia. Virukset eivät kuitenkaan elä pitkään pöytien ym. pinnoilla, vaan ne kuivuvat, eivätkä enää aiheuta tartuntaa.

Oireet

Sikotauti voi olla oireeton. Taudin itämisaika on 14−21 päivää tartunnasta. Ensimmäiseksi ilmestyviä oireita ovat päänsärky, lihassärky, kuume ja pahoinvointi. Oksentamista ja nielemiseen liittyvää kipua voi myös esiintyä. Tämä johtuu kielen alla olevasta turvotuksesta. Myös korvan alla olevat sylkirauhaset voivat turvota ja tuntua aralle. Vähitellen kehittyy kuumetta, joka nousee 39−40 asteeseen ja laskee parin päivän kuluttua. Jos samankaltaisia oireita ilmenee sikotautia vastaan rokotetulla henkilöllä, niiden taustalla on jonkin muu aiheuttaja. Samankaltaiset oireet ovat yleisiä monissa taudeissa ja virusinfektioissa. Niissä oireet ovat yleensä kuitenkin hieman lievempiä, eivätkä ne aiheuta sikotaudille tyypillisiä vakavia jälkitauteja.

Diagnosointi

Sikotaudista on tullut rokotusten ansiosta hyvin harvinainen tauti. Tautia epäiltäessä potilaalta otetaan verikoe, jolla diagnoosi voidaan varmistaa. Positiivisessa verikokeessa veressä näkyy joko taudin aiheuttavaa virusta tai sen vasta-ainetta. Suomessa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Virologian yksikkö varmistaa sikotautitartunnan.

Hoito

Sikotautia ei yleensä hoideta mitenkään, vaan sairaus paranee itsestään. Tautiin ei myöskään ole olemassa lääkehoitoa. Sairastuneen on hyvä levätä. Oireita voi lievittää kuumetta alentavilla lääkkeillä ja tulehduskipulääkkeillä.

Yleistä sikotaudista

Sikotautia vastaan on rokotettu Suomessa vuodesta 1982 lähtien. Vaikka rokotteen antama suoja on korkea, tautiin voi silti sairastua. Etenkin rokottamattomilla henkilöillä on riski sairastua sikotautiin. Tautiin liittyy vakavia lisätauteja.