Skitsofrenia eli jakomielitauti on yleisin psykooseiksi eli mielenterveyden häiriöiksi luokitelluista sairaustiloista. Skitsofreniasta kärsivä kokee arkipäivän elämän yleensä liian raskaaksi ja vaativaksi. Oikealla hoidolla skitsofreniaa sairastava voi elää hyvää elämää. Varhainen hoitoon hakeutuminen takaa varmimmin sairaudesta toipumisen. Perinnöllisillä tekijöillä ja ympäristötekijöillä voi olla vaikutusta sairauden syntyyn.
Skitsofrenia alkaa yleensä nuorella aikuisiällä. Skitsofreniaa esiintyy yhtä paljon sekä miehillä että naisilla, mutta miehet sairastuvat siihen yleensä hieman nuorempana kuin naiset. Miehet sairastuvat skitsofreniaan yleensä 20–25 vuoden iässä ja naiset 25–30 vuoden iässä.
Skitsofrenia on erittäin vaikea ja haastava mielen sairaus. Skitsofreniaa sairastava ei pysty erottamaan mielikuvitusta todellisuudesta. Skitsofrenia vaikuttaa suuresti sairastuneeseen, hänen perheeseensä ja lähipiiriinsä. Suuri osa skitsofreniaa sairastavista kärsii oireista vuosia ennen sairauden diagnosointia. Valtaosa sairastuneita paranee hyvän hoidon ansiosta täysin. Perheen ja lähipiirin tuella ja kannustuksella on suuri merkitys skitsofreniapotilaan kuntoutumisessa.
Skitsofrenian tyypit
Skitsofrenia on vakava, monimuotoinen psyykkinen sairaus. Sairaus jaetaan viiteen eri tyyppiin:
- Paranoidinen skitsofrenia: Oireita ovat vaino- ja kuuloharhat.
- Hebefreeninen eli hajanainen skitsofrenia: Henkilö taantuu, puhe ja käytös on harkitsematonta.
- Katatooninen skitsofrenia: Henkilön kasvonilmeet ja kehon asennot ovat outoja.
- Jäsentymätön skitsofrenia: Yleisin skitsofrenian tyyppi. Henkilö ei sovi mihinkään edellä mainittuun tyyppiin.
- Jäännöstyyppinen skitsofrenia: Henkilö kärsii negatiivisista oireista eli puheen köyhtymisestä, tunne-elämän latistumisesta ja tahdottomuudesta.
Skitsofrenian syyt
Skitsofrenian tarkkaa syytä ei vielä tiedetä. Skitsofrenia ei kuitenkaan ole kenenkään itse aiheuttama sairaus. Perinnöllisyydellä, sosiaalisilla suhteilla ja elinympäristön stressitekijöillä on vaikutusta sairauden puhkeamiseen. Joillakin skitsofreniaa sairastavilla on havaittu toiminnallisesti merkittäviä muutoksia aivojen otsa- ja ohimolohkojen hienorakenteessa ja toiminnassa. Skitsofreniaan sairastuva kokee elämän usein liian vaativaksi. Sairastuminen onkin yleensä yhteydessä ihmissuhdevaikeuksiin sekä arkielämän vaikeuksiin.
Perinnöllisyys:
Perinnölliset tekijät voivat jossakin määrin lisätä skitsofreniaan sairastumisen riskiä. Ne selittävät osaltaan, miksi skitsofreniapotilaat ovat alttiimpia sairastumaan stressaavissa tilanteissa sekä kriisitilanteissa. Vaikka suvussa esiintyisi paljon skitsofreniaa, se ei kuitenkaan tarkoita, että sairaus olisi perinnöllistä. Jos vanhemmista toinen on sairastanut skitsofreniaa, saattaa noin joka kymmenes lapsi sairastua skitsofreniaan. Jos molemmat vanhemmat ovat sairastaneet skitsofreniaa, noin 46 % lapsista sairastuu skitsofreniaan.
Ympäristötekijät:
Ympäristötekijät käsittävät monia eri tekijöitä, jotka voivat altistaa skitsofrenialle. Sairastumisriskiä lisäävät muun muassa stressi, väsymys, sosiaaliset suhteet sekä huumeiden käyttö. Myös esimerkiksi lapsuudessa koetut traumaattiset kokemukset voivat olla skitsofrenian puhkeamisen taustalla.
Psykoosin tunnusmerkit
Psykoosi tarkoittaa mielen sairautta, jossa henkilö ei kykene arvioimaan todellisuutta normaalisti. Psykoosi alkaa yleensä vähitellen, mutta se voi alkaa myös äkillisesti. Psykoosi ilmenee useilla eri tavoilla. Päihteet ja huumeet, tietyt lääkkeet ja sairaudet voivat aiheuttaa psykoosioireita. Niitä voi liittyä myös masennukseen, harhaluuloisuushäiriöön, kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön ja raskaisiin elämänkokemuksiin.
Psykoosioireista kärsivä saattaa:
- kuulla ääniä tai nähdä näkyjä, joita toiset eivät näe
- kokea henkensä uhatuksi
- uskoa saavansa viestejä esimerkiksi TV:n välityksellä
- luulla, että toiset voivat lukea hänen ajatuksiaan
- kärsiä mielialojen vaihtelusta
- laiminlyödä syömisen ja peseytymisen
- kokea opetuksen seuraamisen tai työhön keskittymisen vaikeaksi
- ahdistua
- tuntea ettei halua elää
- saada näkö-, haju- ja kuulokokemuksia, jotka eivät ole todellisia
- kokea normaalien arkiaskareiden hoitamisen vaikeaksi
- olla herkkä
- kärsiä nukkumisvaikeuksista
- vetäytyä sosiaalisista tilanteista
On tärkeää ymmärtää, että psykoosista kärsivä ei itse koe olevansa sairas ja uskoo harhaluulojen ja harha-aistimusten olevan todellisia. Oireet ovat kuitenkin hyvin ahdistavia, minkä seurauksena henkilö kärsii unettomuudesta, mielialojen vaihtelusta, pelosta ja levottomuudesta.
Hoitoon kannattaa hakeutua hyvissä ajoin. Psykoosi voi kestää viikkoja, kuukausia tai jopa vuosia. Oireet voivat myös välillä hävitä. Psykoosi voidaan jakaa eri vaiheisiin. Ensimmäinen vaihe käsittää ajan ennen psykoosin puhkeamista. Psykoosi puhkea yleensä unenpuutteen, fyysisen kunnon heikkenemisen ja sosiaalisen eristäytymisen yhteydessä. Vaihe voi kestää viikkoja tai vuosia. Ympäristö koetaan muuttuneena ja uhkaavana ja sairastunut voi tuntea itsensä ahdistuneeksi. Psykoosissa maailma muuttuu erittäin ahdistavaksi. Henkilö on harhaluuloinen ja kärsii hallusinaatioista. Psykoosista paraneminen voi kestää kauan ja lääkitys voi jopa toisinaan pahentaa tilannetta varsinkin hoidon alkuvaiheessa.
Skitsofrenian oireet
Skitsofrenian oireet vaihtelevat suuresti. Yleisimpiä oireita ovat aistiharhat, harhaluulot, vainoharhaiset harhaluulot, puheen häiriöt, ajatustoiminnan häiriöt, tahdottomuus ja motivaation puute, kyvyttömyys tuntea nautintoa ja keskushermoston toiminnan häiriöt.
Skitsofrenian oireet jaetaan yleensä sekä positiivisiin että negatiivisiin oireisiin. Positiivisia oireita ovat harhaluulot, aistiharhat, hajanainen puhe ja poikkeava käytös. Negatiivisia oireita ovat puheen köyhtyminen, kyky tuntea mielihyvää, tunne-elämän latistuminen, vetäytyminen ihmissuhteista ja sosiaalisista tilanteista sekä tahdottomuus. Skitsofreniapotilaat kärsivät myös kognitiivisista puutosoireista. Nämä ilmenevät muun muassa tarkkaavaisuudessa, toiminnan ohjauksessa, muistissa, tiedon prosessoinnissa, havainnoinnissa ja kognitiivisessa suorituskyvyssä. Potilailla voi esiintyä myös itsetuhoisuutta ja ahdistus- ja mielialaoireita.
Skitsofreniassa on 4 eri vaihetta: akuuttivaihe, tasaantumisvaihe, vakaa vaihe sekä psykoosin uusiutuminen.
Akuuttivaihe.
Hoitoon kannattaa hakeutua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Psykoosi voi aiheuttaa aivovaurion. Psykoosi voi myös johtaa väkivaltaiseen käytökseen tai herättää itsemurha-ajatuksia. Positiiviset oireet, kuten aistiharhat ja harhaluulot lisäävät väkivaltaisuuden riskiä. Väkivalta on yleisempi itseä kuin muita kohtaan. Unihäiriöt ja levottomuus voivat pahentaa sairautta. Akuuttivaiheessa pyritään palauttamaan sairastuneen toimintakyky sekä lievittämään psykoottisia oireita. Yhteistyö sairastuneen, hänen perheensä ja lääkärin välillä on hoidon kannalta tärkeää. Akuuttivaiheessa sairastunut on usein sairaalahoidossa.
Tasaantumisvaihe.
Oireiden laantumista seuraa tasaantumisvaihe. Vaihe voi kestää useita kuukausia. Oireiden lievittämistä jatketaan lääkehoidolla. Potilas saattaa alkaa huomata, että lääkehoidosta on apua.
Vakaa vaihe.
Vakaassa vaiheessa skitsofreniapotilasta hoidetaan lääkkeillä, terapialla ja kuntoutuksella. Lääkehoidon ja terapian avulla pyritään varmistamaan, että oireet eivät palaa. Potilaan toimintakyvyn ja elämänlaadun parantamiseen pyritään kuntoutuksen avulla. Useimmat potilaat tarvitsevat myös paljon tukea, esimerkiksi perheeltä. Lääkitys jatkuu, vaikka oireita ei enää olisi. Skitsofreniaa hoidetaan usein vuosia kestävällä lääkehoidolla. Oireet voivat palata, jos lääkitys lopetetaan yllättäen tai liian aikaisin.
Psykoosin uusiutuminen.
Liian aikainen lääkehoidon lopettaminen voi johtaa psykoosin uusiutumiseen. Toisen psykoosivaiheen jälkeen potilaalle annetaan jatkuva lääkitys. Uusiutumisen syitä pyritään selvittämään, jotta siltä vältyttäisiin jatkossa.
Skitsofrenian diagnosointi
Skitsofrenian diagnosointi ei käy käden käänteessä, vaan vaatii paljon aikaa. Diagnoosin kannalta on merkittävää, että sairaudesta on huomattavaa haittaa sairastuneen sosiaaliselle tai ammatilliselle toiminnalle. Psykiatri seuraa sairastuneen oireita ja käytöstä useiden viikkojen ajan, sekä haastattelee sairastunutta ja hänen perhettään ja lähipiiriään. Perusteellinen tutkimus, seuranta ja haastattelut ovat edellytys diagnoosin tekemiselle. Toisinaan sairastunut joutuu jäämään sairaalahoitoon diagnosoinnin ajaksi. Skitsofrenia voidaan varmasti todeta vasta, kun skitsofrenialle ominaiset oireet ovat kestäneet yli kuukauden. Skitsofrenian diagnosointi vie yleensä puoli vuotta.
Diagnosoinnin eri osa-alueet:
Kliininen tutkimus: Selvitetään esitiedot potilaan oireista, toimintakyvystä ja suvusta.
Sosiaalisen tilanteen arviointi: Keskitytään muun muassa skitsofreniapotilaan syntymään, lapsuuteen, kasvuun, perhesuhteisiin, kiinnostuksen kohteisiin, opiskeluun ja työhön liittyviin asioihin.
Psykiatrinen tutkimus: Seurataan sairauden merkkejä, oireita, sairauden etenemistä ja potilaan ongelmia.
Somaattinen tutkimus: Tehdään lääkärintarkastus, otetaan verikokeet ja tietokonetomografia.
Psykologinen ja neuropsykologinen tutkimus: Potilas käy läpi psykologisia testejä (muisti, persoonallisuus ja älykkyys).
Potilaan toiminnan seuraaminen ja toimintakyvyn arviointi: Testien avulla selvitetään potilaan toimintaa erilaisissa arkipäivän tilanteissa (kuten henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtiminen ja ruoanlaitto). Tarkastellaan potilaan tunteita ja käyttäytymistä.
Hoidon tarpeen selvittäminen: Selvitetään mahdollinen hoidon tarve.
Hoito voidaan aloittaa, kun diagnoosi on valmistunut. Jokaiselle potilaalle tehdään yksilöllinen hoitosuunnitelma. Diagnosointi vie yleensä kauan, keskimäärin puoli vuotta.
Skitsofrenian hoito
Skitsofreniapotilaan toipuminen riippuu yleensä hoidon onnistumisesta. Hoitoon kannattaa hakeutua mahdollisimman varhain, sillä se johtaa kaikkein varmimmin toipumiseen. Usein skitsofreniaa sairastavat hakeutuvat hoitoon kuitenkin vasta psykoosivaiheessa. Valtaosa skitsofreniapotilaista kuntoutuu täysin. Skitsofrenian hoito perustuu pitkäjänteiseen ja luottamukselliseen hoitosuhteeseen. Sairauden hoidossa otetaan huomioon potilaan yksilölliset tarpeet. Hoidon tavoitteena on vähentää potilaan oireiden määrää, lisätä ja ylläpitää potilaan toimintakykyä, parantaa potilaan elämänlaatua sekä estää oireiden uudelleen puhkeaminen. Hoito voidaan jakaa neljään osa-alueeseen: hoidon suunnittelu, lääkehoito, kuntoutukset ja terapiat. Skitsofreniapotilaan perheenjäsenille voidaan myös järjestää terapiaa. Potilaan aktiivisella osallistumisella on merkittävä osuus hoidon onnistumisen kannalta. Potilas tarvitsee tähän usein paljon tukea.
Jokaiselle potilaalle tehdään yksilöllinen hoitosuunnitelma. Suunnitemassa määritellään hoidon tavoitteet. Sen tavoite on myös taata hoidon jatkuvuus sairaalahoidon jälkeen. Hoitosuunnitelmaa tehdessä potilaan ja lääkärin välinen yhteistyö on tärkeä. Myös lähipiiri otetaan mukaan suunnitelman tekoon. Hoitosuunnitelmaa tarkastellaan ja päivitetään säännöllisesti.
Skitsofrenian lääkehoito
Lääkehoidolla pyritään lievittämään ja minimoimaan skitsofreniapotilaan oireita. Lisäksi lääkehoidolla voidaan merkittävästi lyhentää potilaan sairaalajakson kestoa, sekä myös estää uusien sairaalajaksojen ilmeneminen. Lääkehoidolla pyritään myös kuntouttamaan potilas nopeasti takaisin arkielämään.
Lääkitys tulee aloittaa ajoissa, jotta toipuminen voi alkaa mahdollisimman pian ja sairaus ei kroonistu. Potilaan ennuste paranee huomattavasti, kun lääkitys aloitetaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Toisinaan lääkitystä joudutaan vaihtamaan useaan kertaan hoidon aikana, ennen kuin potilaalle sopiva lääke ja annostus löydetään.
Antipsykoottiset lääkkeet
Skitsofreniaa hoidetaan yleensä antipsykoottisilla lääkkeillä. Niillä pyritään vähentämään skitsofreniapotilaan oireita niin sairauden akuutissa vaiheessa kuin myöhemmissä vaiheissa. Lääkityksen tavoitteena on lievittää potilaan oireita, vähentää stressiä sekä estää oireiden ja psykoosin uusiutuminen. Antipsykoottisista lääkkeistä on hyötyä monille potilaille, ja niiden on todettu vähentävän kuolleisuutta. Antipsykoottiset lääkkeet vaikuttavat serotoniiniin ja dopamiinitasoon. Lääkkeistä on apua skitsofreniapotilaan oireiden hoidossa, sillä ne vaikuttavat rauhoittavasti ja estävät aistiharhoja. Antipsykoottisia lääkkeitä annetaan joko suun kautta tabletteina tai nestemäisenä liuoksena, tai pistoksina eli injektioina lihakseen. Lääkkeet tulee ottaa säännöllisesti, jotta oireet eivät palaa. Lääkitystä ei myöskään saa lopettaa liian aikaisin, koska se lisää oireiden ja psykoosin uusiutumisriskiä.
Rauhoittavat lääkkeet ja unilääkkeet
Skitsofreniapotilaalla on usein univaikeuksia ja unihäiriöitä. Unirytmin palauttaminen on tärkeää hoidon aikana. Unilääkkeet tai rauhoittavat lääkkeet voivat auttaa potilasta nukkumaan paremmin.
Lääkkeiden sivuvaikutukset
Lääkkeiden vaikutus on yksilöllistä. Antipsykoottiset lääkkeet eivät aiheuta riippuvuutta. Niihin voi liittyä joitakin sivuvaikutuksia, kuten painonnousua, suun kuivumista ja uneliaisuutta.
Suun kuivuminen:
- janojuomana vesi, sokeroitujen juomien (limsa ja mehu) välttäminen
- säännöllinen hampaiden harjaus ja hammaslangan käyttö, säännöllinen hammaslääkärissä ja suuhygienistillä käynti
- suun kosteutta voi lisätä apteekista saatavilla tekosylkivalmisteilla ja geeleillä
Painonhallintaan auttaa:
- säännöllinen ruokailurytmi
- makeisten ja herkkujen välttäminen, hedelmien suosiminen
- sokeroitujen juomien välttäminen, janojuomana vesi
- liikunta (kävely, pyöräily, uinti)
Antipsykoottiset lääkkeet voivat aiheuttaa uneliaisuutta. Tämä tulee ottaa huomioon autoa ajaessa sekä tarkkaavaisuutta vaativassa työssä. Antipsykoottiset lääkkeet voivat aiheuttaa myös ummetusta. Runsas hedelmien ja vihannesten syöminen, veden juominen ja liikunta voivat helpottaa ummetusta. Antipsykoottisiin lääkkeisiin voi liittyä myös motorisia häiriöitä.
Lääkkeet vaikuttavat eri ihmisiin eri tavoin. Jos lääkkeet aiheuttavat ikäviä sivuvaikutuksia, kannattaa niistä keskustella oman lääkärin kanssa. Hoidon aikana voidaan joutua kokeilemaan useita eri lääkkeitä.
Skitsofreniapotilaan perhe ja lähipiiri
Skitsofrenia koskettaa syvästi sairastuneen läheisiä. Skitsofreniapotilaan tukeminen vaatii paljon perheen jäseniltä ja lähipiiriltä. Monet ihmiset pelkäävät sairautta, eivätkä uskalla olla tekemisissä skitsofreniapotilaan tai hänen perheenjäsentensä kanssa. Skitsofreniapotilaan lähipiiri voikin kokea jäävänsä yksin sairastuneen kanssa. Erilaiset vertaistukiryhmät voivat auttaa läheisiä jaksamaan sairauden kanssa. Läheisten on myös hyvä huolehtia omasta hyvinvoinnistaan ja jaksamisestaan, jotta skitsofreniapotilaan tukeminen ja hoitaminen ei käy liian raskaaksi.
Skitsofreniapotilaan perhe ja lähipiiri ovat nykyään hyvin usein hoitoprosessissa osallisina. Tällä on todettu olevan merkittävä vaikutus hoitotuloksiin. Perheen ja lähipiirin avulla voidaan myös ennaltaehkäistä sairauden uusiminen. Perheenjäsenten tuen avulla skitsofreniapotilas sopeutuu elämäänsä paremmin.
Skitsofrenian kanssa eläminen
Skitsofrenia voi olla elinikäinen sairaus. Psykoosin oireiden varhainen tunnistaminen on tärkeää, sillä psykoosi voi uusiutua useita kertoja. Monet skitsofreniapotilaat oppivat itse tunnistaman psykoosin oireet ja osaavat hakeutua hoitoon heti kun oireet palaavat. Varhain aloitetulla hoidolla pystytään ehkäisemään oireiden paheneminen. Skitsofreniasta kuntoutuminen vie kuitenkin kauan, yleensä useita vuosia.
Hyvän hoidon avulla skitsofreniapotilas voi saavuttaa laadukkaan ja itsenäisen elämän. Monet skitsofreniapotilaat elävät tavallista arkea, käyvät töissä ja harrastavat erilaisia asioita. Säännöllinen rytmi arjessa ja turhien äkillisten muutosten minimointi yleensä auttavat skitsofreniapotilasta sopeutumaan takaisin normaaliin arkielämään. Ensiarvoisen tärkeää on, että hyväksyy oman sairautensa, eikä tunne siitä häpeää tai syyllisyyttä. Skitsofreniapotilas ja hänen läheisensä joutuvat yleensä pohtimaan elämän arvoja ja miettimään, mikä elämässä on tärkeintä. Sairauden vuoksi he joutuvat usein myös luopumaan joistakin unelmistaan. Tilalle voi kuitenkin löytyä uusia unelmia. Myönteinen suhtautuminen elämään auttaa jaksamaan paremmin.
Skitsofreniasta ei tarvitse toipua yksin. Monet skitsofreniaa sairastavat tai sairastaneet kokevat erilaiset vertaistukiryhmät hyödyllisiksi. Vertaistuki auttaa ymmärtämään omaa sairautta, lievittää ahdistusta ja poistaa pelkoa. Vertaistukiryhmissä voi myös harjoitella sosiaalisia taitoja sekä luoda sosiaalisia kontakteja. Tuella ja kannustuksella on suuri merkitys skitsofreniasta kuntoutumisessa.
