Turnerin oireyhtymän oireet
Tytöt, jotka sairastavat Turnerin syndroomaa, eivät kehity samaa tapaan muiden lasten kanssa. Tämä johtuu siitä, että osa perimästä puuttuu. Tytöillä on syntyessään xx-kromosomi, kun taas pojilla on xy-kromosomi. Turnerin syndroomaa sairastavilta lapsilta puuttuu yksi x-kromosomi joko kokonaan tai osittain. Lapsen syntyessä voidaan sairaus löytää erityisten piirteiden perusteella. Monilla on syntyessään paksu kaula, sydänvika, ylimääräinen poimu niskassa, turvonneet jalkapöydät ja kädet, korkea kitalaki ja tavallista leveämpi rintojen väli.
Tutkimus ja hoito
Turnerin oireyhtymää ei aina huomata lapsen syntyessä, vaan se voidaan panna merkille vasta lapsen kasvaessa, kun lapsi kasvaa tavallista hitaammin. Joissain tapauksissa sitä ei ole huomattu ennen kuin iässä, jolloin lapsen olisi pitänyt tulla puberteettiin, mutta tätä ei ole tapahtunut. Diagnoosin vahvistamiseksi tehdään verikoe, josta nähdään kromosomipoikkeavuus. Kun tämä on tehty, jatketaan tutkimusta ultraäänellä mahdollisen sydänvian toteamiseksi. Myös munuaiset tutkitaan sekä
tehdään arviointi siitä, miten luusto on kasvanut. Samoin tutkitaan kuulo ja näkö. Tutkimukset tehdään yleensä käytännön syistä usean lääkärikäynnin kuluessa. Jos lapsella ilmenee ongelmia hampaissa tai kitalaessa, suoritetaan myös perusteellinen tutkimus hammaslääkärillä.
Hoito
Turnerin syndroomaa sairastavia hoidetaan erityisen hoito-ohjelman mukaan. Koska munasarjat eivät useimmissa tapauksissa toimi, joudutaan antamaan kasvuhormonia. Helpoiten tämä tapahtuu hormonilaastarin avulla. Hormonin avulla tytöt käyvät läpi normaalin puberteettivaiheen. Myös aikuisiässä joudutaan antamaan naishormonia, jotta potilaat voivat elää mahdollisimman normaalia elämää. Koska munasarjat eivät myöskään tuota munasoluja, luovutettuja munasoluja, käytetään naisilla, jotka haluavat saada lapsia. Myös kasvuhormonia annetaan tytöille, jotta he saavuttaisivat ainakin 150 cm:n minimipituuden.
Muita sairauksia ja vaikeuksia
Joillekin Turnerin oireyhtymää sairastaville tytöille kehittyy myös muita sairauksia, kuten gluteeni-intoleranssi ja kilpirauhasen vajaatoiminta. Siksi säännölliset lääkärintarkastukset ovat tarpeellisia. Diagnoosi ei vaikuta älykkyyteen, mutta se voi vaikuttaa motoriikkaan. Useimmilla koordinaatiokyvyn kehitys voi viivästyä. Joillakin voi ilmetä myös lieviä ongelmia hahmottamiskyyssä ja matemaattisissa taidoissa.