Valkojäkälä on harvinainen sairaus, joka aiheuttaa ihomuutoksia sekä iholla että limakalvoilla. Sairaus on naisilla yleisin. Valkojäkälään sairastutaan yleensä 40−60-vuotiaana, mutta sitä esiintyy myös lapsilla.
Taudinkuva
Naisilla valkojäkälää esiintyy eniten sukuelinten, varsinkin häpyhuulien, alueella. Ihoalue muuttuu valkoiseksi, ohueksi ja hauraaksi. Valkoisia läiskiä voi olla runsaasti, ja ne voivat olla myös kovia ja arpimaisia. Ihomuutoksiin voi liittyä voimakasta kutinaa. Läiskiä voi esiintyä eri puolilla vartaloa, esim. selässä, ja aluksi ne saattavat olla punertavia. Läiskiin voi muodostua rakkuloita. Harvinaisemmissa tapauksissa ihomuutoksia voi ilmestyä myös suun limakalvoille ja kieleen.
Miehillä ihomuutoksia on yleensä esinahassa, terskassa ja peräaukon ympärillä, mutta myös muualla vartalossa. Miehillä sukuelinten valkojäkälää kutsutaan nimellä Balanitis xerotica obliterans. Sukuelimissä ja virtsa-aukon ympärillä oleva valkojäkälä saattaa joskus tulla jonkin sairauden seurauksena.
Syy
Valkojäkälän aiheuttajaa ei tiedetä. Ihon orvaskesi muuttuu ensin kovaksi, mutta muuttuu vähitellen ohueksi ja hauraaksi.
Sairaudessa ihon kollageenisäikeet rappeutuvat.
Hoito
Valkojäkälä on hankala ja vaikeasti hoidettava sairaus. Lapsilla sairaus voi parantua itsestään murrosiässä. Valkojäkälän hoidon tavoitteena on vähentää kutinaa sekä hoitaa iholla esiintyvää bakteeri- tai sienitulehdusta. Pitkäaikainen (1−3 kuukautta) hoito, jossa käytetään erittäin vahvaa kortisonivoidetta, on osoittautunut tehokkaaksi hoitomuodoksi. Vain harvalla esiintyy kortisonista johtuvia haittavaikutuksia. Myös tietyt kortisonittomat voiteet voivat auttaa.
Lääkäri tai gynekologi kontrolloi sairautta. Ihomuutoksista otetaan koepala, jos ne ovat poikkeavan kovia tai niihin muodostuu vaikeasti paranevia haavoja. Näissä tapauksissa saatetaan harkita muita hoitomenetelmiä. Valkojäkälä uusiutuu herkästi.
-585x329.jpg){kind=small}
