Vitiligo (valkopälvi)

Vitiligo on yleinen sairaus, jossa iholla esiintyy erikokoisia täysin valkoisia alueita (kuva 1). Sitä sairastaa noin 1% väestöstä. 

Sairaus voi puhjeta missä iässä tahansa, mutta tavallisesti siihen sairastutaan noin 20-vuotiaana. Tila on vaaraton, mutta ennen kaikkea sosiaalisesti ja kosmeettisesti häiritsevä. Olemassa olevat hoitomahdollisuudet vaativat paljon aikaa ja sitoutumista hoitoihin. Hoitotulokset vaihtelevat: toisille niistä on apua, toisille ei. Myös se, mitä kohtaa kehosta hoidetaan, vaikuttaa lopputulokseen.

Kliininen kuva

Yleensä valkoisia, erikokoisia läikkiä ilmestyy symmetrisesti kehon molemmille puolille.

Niitä esiintyy usein polvissa, ranteissa, kainaloissa, nivusissa ja silmien ympärillä, mutta niitä voi ilmaantua minne tahansa.

Vain kehon toisella puolella esiintyvän, yksittäisen valkopälvialueen katsotaan olevan vitiligon erityismuoto (segmentaalinen vitiligo), ja se on erityisen vaikeahoitoinen.

Sairauden syyt

Kehon immuunipuolustus hyökkää ihon pigmenttisoluja (melanosyytit) vastaan ja tuhoaa ne. On olemassa monia teorioita siitä, mikä tämän aiheuttaa. Yleensä katsotaan kyseessä olevan nk. autoimmuniteetin, toisin sanoen elimistö tulee yliherkäksi omille kudoksilleen, tässä tapauksessa pigmenttiä muodostaville soluille. Nykyisin ajatellaan, että taudin puhkeaminen edellyttää sekä perinnöllistä alttiutta että jonkin laukaisevan ympäristötekijän vaikutusta.

Monet potilaat kertovat, että uusien läiskien ilmaantumista edeltää jokin muu sairaustila, tai vaikea stressi. Hiertymät, naarmut ja muut ihovauriot, esim. ihon polttaminen auringossa, voivat aiheuttaa uusien läiskien syntymistä. Valkopälveä sairastavilla esiintyy tavallista useammin myös tiettyjä muita sairauksia, kuten kilpirauhastulehdusta, diabetesta ja erityistä anemian muotoa, perniöösiä anemiaa.

Taudin eteneminen

Vaikka taudin kulku vaihtelee paljon, yhden tai useamman läiskän ilmaantumista seuraa tavallisesti rauhallisempi vaihe, jolloin uusia läiskiä ei juurikaan ilmaannu. Tällaiset jaksot voivat vaihdella enemmän tai vähemmän selkeästi. Vakaat jaksot voivat kestää jopa monta vuotta. Hajanaista uudelleenpigmentoitumista voi havaita joskus intensiivisen auringonoton jälkeen esim. ulkomailla. 

Vitiligoa sairastavilla ei ole havaittu erityistä ihosyöpäriskin lisääntymistä, mikä johtunee siitä, että he yleensä välttävät auringonottoa.

Hoito

Vaikka ihon pintakerroksissa ei ole enää melanosyyttejä, on niitä yleensä vielä jäljellä syvällä ihon alla. Tämä varasto voidaan joskus saada aktivoitua lääketieteellisen valohoidon (esim. PUVA, UVA tai UVB sekä TL1-lamput) avulla. Noin 20 hoitokerran jälkeen alkaa näkyä merkkejä pigmentin palaamisesta, ensin pieninä ruskeina pisteinä, jotka voivat muuttua isommiksi myöhemmin hoidon jatkuessa. Parhaassa tapauksessa pigmentoituneet läiskät yhdistyvät ja muodostavat isompia alueita. Yleensä ei saavuteta täydellistä uudelleenpigmentoitumista kaikilla alueilla, vaikka jotkin läiskät voivatkin reagoida hoitoon myönteisesti.

Vain tiettyjä valkopälven muotoja voidaan hoitaa valohoidolla. Tietyt ihoalueet, samoin kuin tietyt ihmiset, reagoivat valohoitoon paremmin kuin toiset. Jaloissa ja käsissä ilmenevä vitiligo reagoi yleensä huonosti hoitoihin. Ihotautilääkäri kertoo hoitomahdollisuuksista kussakin erityistapauksessa. Yhteistä on kuitenkin se, että tällaista valohoitoa on annettava pitkiä aikoja, mikä voi tarkoittaa 2 hoitokertaa viikossa useiden vuosien ajan. Tyydyttävän uudelleenpigmentoitumisen saavuttaminen voi vaatia 100-300 hoitokertaa. Hoito ei estä sitä, että uusia pigmentittömiä alueita voi ilmaantua myös hoidon kuluessa, jos tauti aktivoituu. Hoitotulos ei myöskään ole varma, ja uusia läiskiä voi ilmaantua myöhemmin taudin aktivoituessa. Valkopälven hoidossa on testattu myös muita, harvinaisempia hoitoja. Näitä kokeellisia hoitoja tehdään joillakin klinikoilla.