Voimakas karvankasvu

Mainosmaailma ja tiedotusvälineet vaikuttavat siihen, millaisena naiset pitävät omaa normaalia karvoitustaan. Sileäihoisia, karvattomia naisia on totuttu ihailemaan ja pitämään kauniina. Voimakas karvankasvu voi siis tuntua häpeälliseltä, kun miehiseksi koettu ulkonäkö ei miellytä. Vain harvoissa tapauksissa karvankasvun taustalla on jokin hormoniperäinen sairaus.

Kliininen kuva 

Voimakasta karvankasvua voi naisilla esiintyä ylähuulessa, säärissä, reisissä, käsivarsissa, vatsassa ja rintakehässä. Toisinaan karvoitus on paksua ja tummaa. Tällaisissa tapauksissa karvankasvu on yleensä perinnöllistä, eli myös naisen miespuolisilla sukulaisilla on tavallista runsaampi karvoitus. 

Liikakarvaisuudesta (hypertrikoosi) puhutaan silloin, kun naisen karvoitus on poikkeuksellisen runsasta normaaleilla karvankasvun alueilla, kuten käsivarsissa, säärissä, leuassa tai ylähuulessa. Toisessa liikakarvaisuuden muodossa (hirsutismi) voimakasta karvoitusta esiintyy esimerkiksi selässä, rintakehässä, kaulassa ja kasvoilla.

Syitä karvankasvulle

Naisten voimakas karvoitus on luonnollinen ja täysin normaali ilmiö muun muassa monissa Etelä-Euroopan maissa, eivätkä naiset itse koe sitä ongelmaksi. Näillä alueilla naisten iho on perinnöllisistä syistä vastaanottavaisempi mieshormoneille (androgeenit). 

Joissakin tapauksissa voimakas karvankasvu johtuu häiriintyneestä hormonitoiminnasta, esimerkiksi lisämunuaisissa tai munasarjoissa. Myös hormonihoidot tai muutamat vanhanmalliset e-pillerit voivat lisätä karvankasvua, mutta uusimmissa hoitomuodoissa tämä ongelma voidaan ehkäistä. 

Harvinainen karvankasvun aiheuttaja on munasarjojen monirakkulatauti, jossa hormonitoiminnan häiriö vaikuttaa munasarjojen toimintaan. Tämän seurauksena voi ilmetä esimerkiksi epäsäännöllistä kuukautiskiertoa, lihavuutta ja hirsutismia. Muitakin harvinaisia lääketieteellisiä syitä karvankasvulle on, esimerkiksi kasvain lisämunuaisissa.

Eteneminen

Karvankasvu on havaittavissa jo parikymppisenä, ja se jatkuu tavallisesti myöhäiseen ikään asti.

Hoito

Lisääntynyt karvankasvu on kosmeettinen ongelma, eli terveydenhuollossa sen ei katsota vaativan ensisijaista hoitoa, ellei se sitten poikkeuksellisesti liity oireena johonkin toiseen sairauteen. 

Apteekeissa ja useissa kaupoissa on saatavana erilaisia karvanpoistoaineita ja -välineitä. Vahaus on perinteisesti käytetty tehokas menetelmä, joka on ensimmäisillä kerroilla hieman kivulias ja voi ärsyttää karvatuppea (follikuliitti). Tarjolla on myös naisille suunnattuja lady shave -höyliä, jotka ovat yksinkertaisia ja tehokkaita ihokarvojen ajamisessa.  

Myös ihoterapeutti voi poistaa häiritsevää karvoitusta. Elektrolyysissä lähetetään heikko sähkövirta karvatuppeen, joka hajoaa sen seurauksena. Käytössä on myös laser- tai IPL-valoimpulssihoitoja. Nämä menetelmät vaikuttavat lupaavilta, mutta tulosten pysyvyyttä ei ole vielä täysin tutkittu, ja todennäköisesti useampi kuin yksi hoitokerta on tarpeen.

Jos liiallisen karvankasvun taustalla on jokin sairaus, tämä sairaus vaatii luonnollisesti  hoitoa ensin. Vakavimmissa tapauksissa hoitona voidaan käyttää sellaisia lääkkeitä, joilla on myös antiandrogeeninen vaikutus (esimerkiksi syproteroniasetaatti), mutta näitä lääkkeitä ei saa ottaa raskauden tai imetyksen aikana. 

E-pillereiden käyttäjät voivat vaihtaa enemmän naishormonia (estrogeeni) sisältävään tuotteeseen, tai vaihtoehtoisesti antiandrogeeniä sisältäviin tuotteisiin (esim. Diane Nova). Diane Nova sisältää syproteroniasetaattia ja se on aknen tai talivuodon (seborrea) hoitoon käytetty antiandrogeeninen lääke. Sitä käytetään myös e-pillerinä, ja se toimii hirsutismiakin vastaan, kun syproteroniasetaatin määrää lisätään.

On syytä ottaa huomioon, että edellä mainittujen lääkkeiden vaikutus on nähtävissä aikaisintaan kuuden kuukauden hoitojakson jälkeen, mutta niistä saa hyötyä sitä enemmän, mitä pitempään hoitoa jatketaan. Hoito kestää valitettavasti useita vuosia, ja sen loppumisen jälkeen runsas karvankasvu jatkuu taas. Lääkkeiden sivuoireina esiintyy välivuotoa, kireyttä rinnoissa, väsymystä ja seksuaalista haluttomuutta. Pitkäaikaisvaikutuksia ei vielä täysin tunneta.